Jorma Napola: Ruuvikierre (Jorma Napola (WSOY) 1962))
Kirja: Kauniisti joku edeltävistä omistajista tämän kopion kannet on laminoinut. Ehkä jollekin sitten tämä oli niin tärkeä, että piti. Mutta kauniisti, kuplattomasti ja rypyttömästi. Tosin liiamaus alkaa näin  päälle 60 vuoden jälkeen irroittamaan sisällön kansista,
Kirja, joka voitti 1000000 markkaa WSOY:m salapoliisiromaanikilpailussa. Ilmeisesti taso ei ihan maata mullistava ollut, sillä ei tämä nyt elämää suurempi lukukokemus ollut, vaikka olikin hyvä.
Mukava menneen kesä-Suomen tunnelma, rauhallista tutkimista rikoksen selvittämiseksi Helsingin tutuissa osoitteissa ja kaduissa. Kaikki tämä kuorrutettuna lakonisen kuivakkaalla huumorilla. Oikein hyvä, mutta ei kuitenkaan täydellinen. Vähän samaa henkeä tässä oli kuin Sariolan Susikoski-kirjoissa, sama tunnelma. Välillä vahvasti olin valmis väittämään, että tämä on Sariolan kirjoittama.
Nokkelia juonen käänteitä ja pikkaisen yllättävä loppu, joka aika hyvin onnistuttiin pitämään piilossa loppuun asti, mutta kun sitä sitten osoitettiin sormella, niin ”olisihan tuo pitänyt oivaltaa”.
Napolan kirjallinen ura taisi jäädä kahteen teokseen. Toivottavasti siitä toisestakin jää yhtä hyvä mieli kuin tämän lukemista silloin kun sen vuoro tulee.
Kansi: Yksinkertaisuudessaan hyvä kansi, jonka tosin pilaa tuo ”tämä se voitti miljoonan” mainoslause. Kaipa se sitten oli jonkun mielestä hyvä mainosidea. Parempi tuo olisi ollut kelta-mustaisuudessaan, jossa etsivä pakenee jättiläisruuvia.
Kuva, joka osuu kirjan nimeen, joka ei täysin osu kirjan sisältöön.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää