Jyrki Ijäs (toim.): Ensimmäinen yhteys (Tieteissarja #1 (1988)
Kirja: Jyrki Ijäksen toimittama Ikaros-lehti oli teini-iässä parasta ikinä ja ei siitä niin kauaa ole, kun viimeksi niistä novelleja lueskentelin ja hyvältä nuo vielä maistuivat. Tuon lehden lisäksi Ijäs toimitti myös muutaman novellikokoelman, joista tämä Pirkanmaan kirjapaino ja lehtikustannus Oyn julkaisema kokoelma on eräs.  Kokonaisuutena tämä olisi voinut olla tasapainosempikin. Ei sillä, kaikki kertomukset vastasivat sitä, mikä oli aiheena eli vieraan ja tuntemattoman kohtaaminen, mutta itse tarinat eivät kaikki olleet aivan parasta ja ihastuttavinta. Mutta tämä vuonna 1988 julkaistu kirja todistaa, että aina se on ollut hirveän kauhean kamalaa kohdata tuntematon ja uusi. Seuraavassa lyhyet kommentit kirjan novelleista:
- Murray Leinster: Ensimmäinen yhteys: Siinä on aina jotain niin kiehtovaa, kun kohdataan tuntematon avaruusalus kaukana kotoa. Niin tässäkin ja yllättävän hyvää pohdintaa siitä, mitä tuon kanssa pitäisi tehdä. Oikein toimiva tarina.
- Johanna Sinisalo: Transit: Se, että mukaan oli kerätty kotimaisiakin novelleja, on hieno asia. Sääli vain, että ei tämä ihan parasta Sinisaloa ollut. Vähän hutaistun oloinen tarina.
- Edward Bryant: Hai: Samalla tavalla kuin hai läpi veden, tämä tarina livahti läpi mielen. Ei paljoa muistettavaa jää.
- Juha Salminen: Viimeinen sota: Niinkin kaukaiseen tulevaisuuteen kuin 2040-lukuun viitataan ja nykymaailman menossa ei tämä todellisuudesta kaukaa mene. Siihen kaikkeen nähden viihdyttävä pikkuinen tarina.
- Harlan Ellison: Pelastuskoju: Olen ihan varma, että olen tämän lukenut jostain myös sarjakuvana. Silloinkin se toimi.
- Eric Frank Russell: Harrastaja: Se, että muljutaan vieraalla planeetalla ei kiehdo minua niin paljon kuin jo mainittu vieraan aluksen kohtaaminen. Vähän ennalta-arvattava tarina tämä muutenkin oli.
- Pekka Markkula: Delirium Tremens: Suomalaisen kirjoittavat ihan liikaa alkoholin kanssa pelaamisesta.
- A. Bertram Chandler: Jättiläisentappaja: Ehkä kokoelman paras tarina. Oikein mainio ja lievästi yllätäväkin.
- Pekka Virtanen: Inferno au cielo: Virtasen kirjoituksista olen ennenkin pitänyt paljon, eikä tämä nytkään pettänyt. Sujuvaa ja melkein jännittävää.
- John Varley: Namu ja Tervapöpö: Tämä tarina kilpailee vahvasti Jättiläisentappajan kanssa kokoelman parhaan tarina tittelistä. Voin lukea lisää Varleytä.
- Wiliam Tenn: Kuinka Maa vapautettiin: Kaipa tämä oli satiiriksi ja kantaaottavaksi tarkoitettu, mutta ihan liikaa maistuu todellisuudelta, että olisi huvittanut enemmän kuin huvitti.
- Robert Silverberg: Aikavuon haaksirikkoiset: Muistelen pitäneeni joistakin Silverbergin kirjoituksista. Tai sitten oli vain kiire saada tämä kokoelma loppuun, mutta ei tämä ainakaan vaikutusta tehnyt.
Suomennos: Useampikin tuttu nimi suomennosten takana ja jokainen teki taattua ja hyvää työtä. Olisi ehkä lisännyt kokoelman huvittavuutta, jos mukana olisi ollut 60-luvun hölmöjä käännöksiä, mutta näillä mentiin tällä kertaa. Hyvää työtä.
Kansi: Maailmassa ei ole tarpeeksi Kari Leppäsen kansikuvia. Vaikka omistamani kopion kannessa on ollut joku rumasti irroitettu alennustarra, niin ei tuokaan onnistu pilaamaan Leppäsen upeaa taidetta. Aivan loistava aiheeseen sopiva kansi.
Minä sanon:

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää