Robert Wallace (oikea nimi: Paul Chadwick: Kuolema leikkii nukeilla (Naamiomies #2 (1967))
Kirja: Ensimmäinen lukemani Naamiomies ja ihan liian harvoin tulee luettua tämän kaltaista, hyvin puhdasta, pulp viihdettä, mistä selkeästi näkee, mistä ponnistavat supersankarit. Aivan kaikki supersankarit.
Phantom Detective alkuperäiseltä nimeltää, mutta hyvin kuvaa Naamiomies sitä, mitä sankari tekee. On ylimaallisen hyvä ja nopea muuttamaan ulkonäköään, vaikka liikkuvassa autossa ja tekee maskinsa niin uskottavasti, että kaikki menevät lankaan. Ja samalla hengenvedolla oppii myös alkuperäisen kaverin maneerit ja puhetavat, että kaikki uskovat.
Hölmöähän tämä oli, mutta oikein viihdyttävää. Vauhdikasta, supersankarimaisia taisteluita, ihan liian monimutkaisia murhajuonia ja lopussa koukku, joka yllätti. Mainiota 30-luvun tunnelmaa ja ajankuvaa, simppeliä viihdettä, jota oli yövuoroissa mukava lukea.
Suomennos: H. Orava nimenä vilahtelee monissa tämän ajan suomennoksissa, mutta vähän ontuvan puoleista suoritetta tämä oli (”Kokoomukseltaan erikoislaatuinen kasvokitti…”, vaikkakin välillä aika runollisia suorituksia löytyi (”…koska rikoksen verinen käsi oli taas kerran kouraissut kaupunkia.”), mutta hyvin se täydensi teoksen hölmöyttä.
Kansi: Noiquet oli kansitaiteilijan etevä. Tässäkin on kaikki kohdallaan, on uhria, Naamiomiestä naamarissa ja nukke. Jos nipottaa haluaa, niin ei tuo nukke sellainen mekaaninen nukke ole, mitä teoksessa kuvattiin, mutta kantena tuo on loistava. Ihan jo pelkästään sarjan logona olevan naamion takia. Upeaa.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää