Niilo-Jaakko Haahtela: Kivissä oli kultaa (Lyhyt romaani (1951))
Kirja: Kirjailijasta nimellä Niilo-Jaakko Haahtela ei löydy netistä muuta tietoa kuin, että hän on ollut olemassa ja kirjoittanut kaksi julkaistua teosta. Mutta jos tuo toinen on yhtä huono kuin tämä, niin ei menetys ole suuri.
Todella hyvää Rio de Janeiron ja sen ympäröivien viidakoiden kuvausta tässä teoksessa on. Olen valmis uskomaan, että Haahtela on paikalla käynyt, tehnyt muistiinpanoja kaduista ja maisemista, että sai näin elävän ja hyvä kuvauksen aikaiseksi. Mutta samalla toivon, että Haahtela olisy myös juoneen yhtä paljon nähnyt vaivaa kuin maisemien ja tunnelmien kuvaamiseen.
Kömpelön ontuvaa kerrontaa ja tylsiä hahmoja tekemässä asioita, joiden lopputuloksesta en jaksanut kiinnostua. Ainoastaan vähäiset toimintakohtaukset saivat aikaan vähän imua tarinaan, mutta nekin olivat niin harvassa, että eivät jaksaneet tätä lyhyttä kertomusta loppuun asti kantaa.
Ohimennen mietitytti, kuinka läheistä tekemistä Niilo-Jaakolla oli Marjamaa Oyn kanssa, että sai tämän heille myytyä. Ei edes vuonna 1951 voitu tätä hyvänä ja myyvänä pitää. Mutta eipä Lyhyt romaani-nimen alla taidettu muuta julkaista kuin neljä teosta ja kaikki vuonna 1951. Jos tämä antaa jonkin vinkin tasosta, niin eipä tuo lyhyys sarjalle ihme ollut.
Kansi: Kansi on selkeästi tilauksena tehty tähän kirjaan, juuri tuo kohtaus noilla ilmeillä ja pistoolin tippumisilla tapahtui myös teoksessa. Ja ilmeen taitelija Hjelm (tai jotenkin sinne päin voi tuon löytyvän nimmarin tulkita) on saanut aivan kohdalleen. Hyvin kuvattu brutaalin kuristamisen kuvaus, nappisuoritus. Ainoan hymypallon tämä teos saa kannesta.
Ja sisäisen hymyn Lyhyt romaani-sarjan yhtenevästä kansi-ilmeestä.

Minä sanon: 
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää