Stephen Frances: Surullinen tarina (Hank Jason #28 (1967))
Kirja: Silloin kun tämä vuonna 1952 julkaistiin alkuperäisellä kielellään, oli tämän nimi ”Skirts Bring Me Sorrow”. Jossain vaiheessa kotimaista versiota tehdessä putosi nimiösivulta ”Alkuperäisen teoksen nimi” riviltä pois sana ”Skirts”. Ei kai se niin tarkkaa ole.
Nämä Stephen Feancesin kynäilemät Hank Jasonit (tai Hank Jansonit, kuten ne alun perin olivat) ovat kyllä mainion leppoisia kirjoja. Helppoja ja sujuvasti mukavia lehtimies-selvittää-rikokset-saa-kaikki-naiset-
ja-kirjoittaa-artikkelin-seikkailuja.
Tämäkin, oikeastaan ihan nokkelalla juonella ja mainioilla käännöksillä varustetun kirjan lukaisi ihan mielellään ja alkoi jopa vähän pitämään kirjassa esiintyvistä henkilöistä. Tunnelmaltaan tuntui, että kirja tapahtuu Englannissa vaikka usein muistettiin mainita, että ”Chicago”. Ei todellakaan pöllömpi ollut tuo Stephen.
Joku edellisistä omistajista oli parille sivulle kirjaillut mystisiä merkkejä ja kirjaimia. ”MiRaVA”, niissä muodostuu erilaisilla asetuksilla. Viimeisellä sivulla jopa tuo sana kiertää ilmeisesti joella seilaavaa venettä, joka tosin näyttää klassiselta kirkkoveneeltä. Tai sitten olen vain likainen vanha mies.
Suomennos: Ritva Rekola, minkä teit.
Ei tainnut olla taaskaan ihan hallussa englanninkieliset ilmaisut ja niiden kotimaiset vastineet. ”Yöklubi” taisi olla alun perin ”night club” ja ”ilonhäiritsijä” ”buzz kill”.
Kansi: Ei tuo ihan kyllä sovi kirjaan ja tuo varjohahmokin näyttää jälkeenpäin kartongista leikatulta ja kuvaan lisätyltä. Muutenkin kuva näyttää viimehetken ”teen nyt tämmöisen” valkoisine taustoineen. Mutta kirjasarjan logo on kiva.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää