Adam Hardy (oikea nimi: Kenneth Bulmer): Verinen meri (Fregatti #1 (1975))
Kirja: Vaasa Oytä ei ainakaan ennakkoluulottomuudesta voida syyttää, kun mitä moninaisempia sarjoja Suomen markkinoille tuuppasi ja aivan taatusti osa niistä oli katsotaan-mitä-tapahtuu-osastoa. Mutta hyvä, että kokeilivat, kiva näihin on vielä vuosikymmentenkin jälkeen tutustua. Tässä kappaleessa kuitenkin kirjan painanut Seinäjoen kirjapaino olisi pikkaisen voinut laadunvalvontaa harrastaa: Osa sivuista on liimattu niin, että reunimmaiset kirjaimet jäävät keskiaukeama taitokseen piiloon. Lisäksi ladonnan kanssa oli vähän niin ja näin. ”…. purjehdettiin oikean puolen halsseilla, kakki oli Duchessilla kunnossa.” tai ”…. åååh – yksi …. åååh – yksi” kun rytmikkäästi soudettiin.
Kirjailija Kenneth Bulmer tuotti elämänsä aikana Wikipedian mukaan yli 160 kirjaa eli hattu pois. Suomessa kansa tutustutettiin lähinnä herran merellisiin seikkailuihin tämän Fregatin ja Voitoista löytyvien merisotakirjojen seurassa joita hän kirjoitti salanimellä Bruno Krauss.
Kunnioitettavaa on myös se, että tätä sarjaa Vaasa sai ulos ja ihan oikeassa kronologisessa järjestyksessä. Vain viis tätä sarjaa jäi julkaisematta kotimaan kielellä.
Ihan pätevää viihdettä tämä oli. Kirja sijoittuu purjelaivojen aikaan, aikaan jolloin Englanti ja Ranska riitelivät jostain asiasta ja tappoivat toisiaan. Kuitenkaan kirja ei liiemmälti viljele laiva-sanastoa, juuri sen verran. että tuntuu siltä, että kirjailija tunsi alan. Lisäksi tuolloin harrastettu pakkovärväys nuijien voimalla tulee tutuksi eli mukavasti historiallisia faktoja tuodaan myös julki. Eikä lukemista yhtään haitannut se, että päähenkilöllä on samanlainen herraviha, kuten minullakin. Samastuin. Tosin päähenkilö Fox vaikuttaa myös vähän liian mulkulta, että haluaisin kirjamaailman ulkopuolella tutustua.
Mutta kuten sanoin: Ihan mainiota, sujuvaa ja hyvin väkivaltaista sekä myöskin aika uskottavan oloista merisotaseikkailua. Ihan jees osastoa.
Suomennos: Ilmeisesti suomentajana häärännyt M. Rintanen tunsi merenkulku- sekä laivasanastoa. Tai sellaisen kuvan sai, koska ei itse kyseistä alaa tunne sen enempää, kuin että vesi on märkää. Mutta oli myös käsitteitä, joita Rintanen ei oikein handlannut. Pariinkin otteeseen kirjan hahmot röhkivät puhuessaan. Veikkaan, että kyseessä oli sana ”grunted”, jonka olisi voinut kääntää ”murahtaa”.
Kansi: Kovasti näyttää, että kappaleeni on polttanut aurinko kaupan ikkunasta. Tosin samaa rumaa vaalean sinistä väriä kirjasarjan logon takana käytetty, että ehkä ei sittenkään. Eikä yhtään kaunis ole tuo väri, mitä on käytetty kirjan nimessä. Elävästi myös muistan ajan, jolloin antikvariaateissa päätettiin, että hyvä idea paksulla mustalla tussilla hinta riipaista kanteen, kuten tässä. Silloin se ei häirinnyt, mutta nyt se vähän tekee.
Mutta alkuperäinen kansikuva on käytössä. Siinä se George Fox tuimana hassussa hatussaan katsoo kaukaisuuteen. Komea kuva, rumat värit.
Minä sanon: 
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää