#ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖ

Michael Carson: Tuska (Book Studio (1989)) Kirja: Taas kerran hämmentävää. InterNet väittää, että Michael Carson on Michael Wherlyn salanimi, mutta kun katselee kyseisen kaverin kirjalistoja, ei tätä kirjaa siellä näy. Ei kai sitä kaikkea tarvitsekaan tietää. En ole pahemmin lukenut sairaalamaailmaan sijoittuvia kirjoja saatikka katsellut sinne sijoittuvia telkkarisarjoja, ellei Tuho-osastoa ja Housea lueta isoksi määräksi moisia seuratuiksi. Mielessä on pitkään ollut, että pitäisi ihan uteliaisuutta ja kokemuksen takia lukea jokin lukuisista lääkärisarjoista, joten nyt sitten vaivaa, että tämmöisiäkö ne ovat. Mutta ihan mainio tämä oli, paikoitellen jännittäväkin ja tarina sen verran kiinnostava, että innoissani luin loppuun, että saan tietää, mitä kaiken kanssa käy. Ei nyt mitenkään yllättävästi käynyt, mutta hyvin maaliin asti päästiin. Vähän erotiikkaa, suuria tunteita, lääkärimaailmaa. Kaikki tämä mainiosti ajan kellastuttamilta sivuilta. Mielenkiintoinen lisämauste tietysti oli se, että kun kirjassa keksittiin lääke, joka enemmän tai vähemmän vie kivun ja sen tuntemukset pois maailmasta, oli tuon lääkkeen nimi ”Opain”. Kun tämä kirja alun perin ulkomailla julkaistiin vuonna 1982, niin ei tainnut tietää kukaan silloin, millainen murhe ja ongelma tulee parikymmentä vuotta myöhemmin opiaateista. Uskon kuitenkin, että käsite ”opioidi” oli yleisessä tiedossa jo 80-luvulla, joten kaipa tuo sitten oli väännös siitä ja sanasta ”pain”. Mutta jätti hyvän ja sujuvan maun kirjailijasta nimeltä Michael Carson tämä. Ainakin yksi kirja lisää on häneltä suomennettu, joten toivottavasti se myöskin on yhtä viihdyttävä kuin tämä, kun se päätyy luettavakseni. Suomennos: Koskelan Pentti oli ihan hyvässä iskussa tämän kanssa. Ainoat säröt tulivat ladontavirheistä, mutta tuskin tuo Penan vika oli. Ilmeisesti se on uskottava, että kun Pentti Koskela lukee apinalaatikossa, ei pahemmin tule irvisteltyä. Kansi: Ilmeisesti 80-luvulla tuommoinen suurennetun pikselisen tekstin tuominen kirjan kanteen antoi modernin kuvan. No, olihan kirjassakin tietokoneita, jotka olivat isoja ja suolsivat tulosteita matriisikirjoittimelle. Ajankuvaa, ajankuvaa. Antero Kröger otti kuvan ja laittoi kuvaan ruiskun ja lääkeampullin ja jostain mystisestä syystä myös koivunlehden. Antaa tuo kyllä kuvan, että ”lääkäreitä”, mutta niin antaa myös alakulmassa oleva banderolli ”Vuoden paras sairaalajännäri”. Aika ilmiselvyyden osoittelua. Ei nyt kauhean hyvä kansi, ruman värinenkin. Minä sanon: Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: : Lue jo! : Kannattaa harkita, lukemista : Ihan jees : Jos ei parempaa luettavaa ole : Vaikka juurihoitoon ennemmin : Vältä kuten syöpää