Ralf Gordon: Opiumluola (Alibi-sarja #3 (1951))
Kirja: Eipä netin
ihmeellisistä syövereistä löydy mitään
tietoa Ralf Gordonin urasta, mutta eipä paljoa löydy
tästä alkuperäisestä Alibi-magazinet sarjastakaan.
Mutta viehättävä, pieni, mukavan oloinen sarja
tämä on. Mielelläni vielä tänä
päivänäkin ostaisin kuukausittain tälläisen
pienen lukemiston. Siinä olisi hyvä tutustua lukuisiin
uusiin, ehkä vielä harrastelijoiden teoksiin.
Suureellisesti kannessa lukee, että
”Salapoliisiromaani” ja kuitenkin päähenkilö
on lehtimies, jonka tuntuvat kaikki Lontoon poliisit tuntevan,
sillä poliiseja ei mitenkään liikuta, että
päähenkilö ajaa autollaan kaupungin katuja suurella
ylinopeudella. ”Varmasti jonkun tärkeän asian
perässä” nuo tuumaavat.
40-50-lukujen ajankuvaa (itämailta tulevat sanovat sanoissa
r-kirjaimen l-kirjaimena) ja tuttuja stereotypioita vierasmaalaisista
ihmisistä ja heidän piirteistään. Mutta
sekään ei kykene turmelemaan sitä, että
tämä oli ihan pätevä ja vauhdikas tarina.
Suoraviivaista ja kokoajan eteenpäin rientävää
seikkailua. Kiva lukea, ei kovinkaan mieleenpainuva saatika suurta
kirjallisuutta, mutta kiva lukea.
Nimiösivulle on kaunokirjoituksella kirjoitettu ”Reinolle
jouluna 1951” ja nimikirjaimet. Toivottavasti rakkaudella annettu
ja harkinnan jälkeen.
Suomennos: Vähän
ontuva, mutta selkeästi nimettömäksi
jäävällä suomentajalla oli käsitys
alkukielestä, sillä ei tämä nyt niin
irvistyttävän huonoja lauseita tai sanoja
sisältänyt. Ajankuva suomennoksestakin henki.
Kansi: Simppelisti
toteutettu kuva, joka kyllä kertaa, että vauhtia löytyy
kansien välistä. Mitä enemmän tuota olen katsellut,
sen enemmän siitä olen alkanut pitämään.
Simppeli, mutta ei huono. Yksi ylimääräinen hymy
kannelle.
Minä
sanon:     
Palone
Jotain
lisättävää? Tästä
saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!
Pistetaulukko:
    : Lue jo!
    : Kannattaa
harkita,
lukemista
    : Ihan
jees
    : Jos ei
parempaa luettavaa ole
    : Vaikka
juurihoitoon
ennemmin
    :
Vältä kuten
syöpää |