Päivitykset
Arviot
Linkit
Yhteydenotot
Kiitos
Haku
#
A
B
C
D
E
F
G
H
I
J
K
L
M
N
O
P
Q
R
S
T
U
V
W
X
Y
Z
Ä
Ö
![]() |
| A. S. Fleischman: Merkityin kortein (Agentti-sarja #49 (1972)) Kirja: Ilmeisesti tämä sitten on niin hyvä kirja, että se piti toisenkin kerran vielä suomentaa. Itseasiassa, kyllä oli. Yllättävän hyvä, varsinkaan kun ei osannut mitään odottaa tältä tuntemattomalta kirjailijalta, joka oli myös taikuri. Nokkela juoni, jossa lehtimies etsii rakastaan juuri Kiinalaisten kynsiin joutuneesta Shanghaista ja koska Fleischman oli viettänyt aikaa sodan aikana kyseisessä kaupungissa, oli varsin toimivaa ajan ja paikan kuvausta. Muutenkin teksti oli hyvää ja sujuvaa, hyvin tahdistettua ja sopivasti ripoteltu vauhdikkaita action-kohtauksia. Vähän kyllä häiritsi se, että eräässä kohtauksessa päähenkilö ottaa ja antaa ns. ympäri korvia yhdelle ihastuksistaan. Ilmeisesti tuo ansaitsi sen, mutta silti… tai sitten 1950-luvulla, jolloin tämä on tuotettu, se oli ihan ok. Väkivaltaa on muutenkin paljon ja se on veristä. Mutta jotenkin se vain toimi oikein hyvin tässä kirjassa, eikä tuntunut liialliselta. Mukana on myös yllättävän yksityiskohtaista ja graafista seksiä sekä temppuja, joita en ihan odottanut tapaavani tässä. Ensimmäisestä painoksesta noita kohtauksia en selailemalla löytänyt, että tiedä sitten kuului karvaoton pimppi ja suuseksi sitten alkuperäiseen teokseen vai olivatko ne täkäläisen toimituksen lisäyksiä. Suomennos: Vauhdissa jälleen Vaasa Oy:n luottomies, Uolevi Maajärvi. Samalla tavalla taas kompuroivaa, kuten Uolevilta saattaa odottaa. Esimerkiksi trenchcoat. Kyllä sen olisi voinut suomentaa sadetakiksi tai edes trenssiksi. Myöskään en ole täysin varma, että kun polkupyörärikshassa ruumis kellahtaa sankarin päälle, että kyseessä on ”rakas ruumis”. Okei, tuo voi olla ladontavirhekin. Tai että ihminen, kenessä on eri kansoista vanhemmat, olisi ”sekaroituinen”. Tosin nopealla vertailulla ensimmäiseen painokseen, tässä suomennoksessa on huomattavasti graafisempaa ja yksityiskohtaisempaa seksi ja naiskauneuden kuvaamista. Olisi mielenkiintoista tiettä, että oliko Uolevi luova vai sensuroiko ensimmäisen painoksen Seppo tekstiä. Kansi: Ei tämän painoksen kannesta paljoa hyvää sanottavaa ole. Missä lie toimituksen kulmassa kuvattu selkeästi vaaran tuntua tavoitteleva kuva, missä uhkana on maailman pienin stiletti. Lisäksi kirjan selkään unohtui kirjan nimen viereen painaa kirjailijan nimi. Ei se niin tarkkaa ole. Ankea kansi, kuitenkin. Minä sanon: Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |