Pete
Garroway (oikea nimi: John Usher Gray): Mr Garroway hillitsee
itsensä (Tiikeri-sarja #2 (1955))
Kirja: Suurimman osan tästä kirjasta luin
krapula-aamuina Seinäjoen Cumuluksessa Provinssirock 2008:n
aikana. Eli tunnustan, että pikkaisen nuhjainen mielikuva tuosta
syystä tästä kirjasta tuon takia jäi.
Kuten arvata saattaa, niin nimi "Pete Garroway" on salanimi. Oikeaa
nimeä en sata varmasti löytänyt miehelle, mutta Juri
Nummelinin blogi väittää oikean nimen olevan John Usher
Gray. Tiedä sitten tuosta totuudesta, sillä suorittamalla
haun kirjan originaalilla nimellä tuli osumia tasan kaksi.
Nämä sivut ja tuo Jurin blogi. Että uskotaan sitten,
että Pete Garroway on John Usher Gray.
Toinen kirja Tiikeri-sarjaa ja pikkasen paranee hölkötys
tuosta ykkösosasta, sillä tämä oli ihan vauhdikasta
peruskauraa. Samantapaista leikkimielisyyttä textissä oli
kuten esim. 70-luvun Jerry Cottoneissa. Unohtamatta pakollista naisten
ihailua, tupakan polttoa ja viskin nauttimista.
Pikkasen sekava, pikkasen hölmö ja kovasti oli yritystä
saada jännitystä aikaiseksi.
Kohtelias kirja tämä oli. Viimeisellä sivulla seisoo
"Näkemiin!" ja allekirjoituksena "Pete Garroway".
Ei tämä mestariteos ollut, hyvin olisin
elämääni pystynyt elämään eteenpäin,
vaikka koskaan tätä en olisi lukenutkaan. Mutta juuri sopivaa
krapula-aamujen palautumislukemista.
Paras hetki on mainittava: Pete Garroway todistaa, että ei omaa
minkään asteisia rotu-ennakkoluuloja vaan olisi valmis
panemaan juuri kohtaamaansa kiinalais-syntyperäistä naista.
Se kohta nauratti.
Suomennos: Suomentaja jää tuntemattomaksi,
kuten niin usein muissakin kirjoissa siihen aikaan, jolloin
tämä julkaistiin. Suurimman uroteon tuo tuotematon
suomenkielensankari sai aikaan itse kirjan nimessä. "Mr. Garroway
hillitsee itsensä". Mistäköhän tuo tuli? Ei tuo
Garroway kovin hyvin itseään kirjassa hillinnyt,
mutta…. Niin…. Aina välillä sanat katoavat.
Kansi: Kannessa on nimikirjoitus, mutta siitä en
ainakaan minä saa mitään selvää. Jos joku
saan, niin kertokoon toki. Kunnia on annettava sille, jolle kunnia
kuuluu. Sen verran komeat varjostukset on taiteilija saanut aikaiseksi
kannen ruutupaitaan.
Kovasti aikakauden näköinen kuva. Karskin näköinen
mies, nykypäivän standardin mukaan likimain rikollisen
näköinen kaveri, tirkistelemässä
peittävässä uimapuvussa olevaa naista, joka taas
näyttää kuin olisi jostain matkailumainoksesta
irroitettu.
Teoksen nimi kaareutuu tyylikkäästi kannen alaosassa ja
kirjailijan nimi melkein hukkuu kannen yläosassa.
Nyt kun olen tuijottanut kuvaa tässä intensiivisemmin, niin
tulin tulokseen, että se on aika ruma. Hyi.
Minä sanon:
Palone
Jotain lisättävää? Tästä
saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!
Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita,
lukemista
: Ihan
jees
: Jos ei
parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon
ennemmin
: Vältä kuten
syöpää
|