Ernest McGeorge: Kuolema nenäliinassa (Tiikeri-sarja #1 (1955))
Kirja: Vai pitäisikö tuon kirjailijan nimen olla Ernest MacGeorge, kuten lukee kirjan selässä ja takakannessa. Toisaalta, Sjöblomin bibliografia sanoo, että McGeorge, joten käytän sitä. Toisaalta taas, Sjöblomin bibliografia sanoo myös, että Ernest on amerikkalainen, mutta tuosta olen kyllä eri mieltä. Vaikuttaa kyllä siltä, että Ernest olisi englantilainen, päätellen siitä, mihin ympäristöön kirja sijoittuu, Lontooseen ja sen ympäristöön sekä lukuisiin viittauksiin natsehin ja heidän ryöstämiin aarteisiin sekä toiseen maailman sotaan ja varsinkin Normandian maihinnousuun ja siinä taistelleisiin urheisiin brittiläisiin "commandosotilaisiin". Ehtymätön tiedon ja viisauden lähde InterNet ei tunne koko kirjailijaa. Joten iha ite päättelin, että englantilainen.
Tyhmä kirja tämä kuitenkin on. Päähenkilö Duff Hippolythe Green (tai "Kyklooppi", kuten häntä leikkisästi nimitetään, koska mies menetti silmänsä, niin…. Normandian maihinnousussa) on lehtimies joka ratkoo tuosta noin vain kaikki mahdolliset ja mahdottomat rikokset ennen Scotland Yardia mutta kaikkinen ähkymisineen, ärjymisineen, korskumisineen ja mörähdyksineen vaikuttaa niin vittumaiselta ihmiseltä, että hankala pitää miestä mitenkään sankarillisena. Ehkä vuonna -55 asia oli toisin, mutta nyt tympi.
Kuivakkaa huumoria, paperista leikattuja konnia jotka kuulusteluissa murtuvat ensimmäisestä poikkipuoleisesta sanasta, vaatimatonta actionia, hirvittävät määrät syömistä ja juomista (kuten Viisikko-kirjoissa), mystisiä naamioleikkejä, säntäilyä paikasta toiseen, stereotypiota ulkomaalaisista ja naisia jotka kaikessa naisellisessa avuttomuudessaan ovat kuin…. niin…. viiskytä luvulta.
Huvitti tämäkin kirja minua, silloin tällöin. "Vuoteen jälkeenhän on keittiö naisen mieluisin lempipaikka kodissa" kerrotaan faktana. Pakkohan tuon on olla totta, kun se painettuna sanotaan.
Lisäksi minua suunnattomasti miellyttivät ne parit vaatimattomat yleisen ympäristön ja ajanjakson kuvaukset joita kirjassa oli. Selvästikään toisesta maailmansodasta ei vielä kirjan kirjoitushetkellä ole ollut montakaan vuotta ja viittaukset siihen ja sitä seuranneet ihmiskohtalot (esim. ennen sotaa mies oli vahtimestarina kansatieteellisessä museossa, mutta ei saanut sodan jälkeen työpaikkaansa takaisin koska oli, aivan, Normandian maihinnousussa menettänyt jalkansa ja "puujalka kun niin helposti luiskahtaa kivilattialla").
Suomennos: Voi hyvä perkele. Ilmeisesti -55 ei vielä englantia kovinkaan hyvin. Kirja on täynnänsä mitä typerämpiä lauseita. "Joku passipoliisi oli tarpeeksi onnellinen merkitäkseen muistiin sen numeron". Jassootta. Ilmeisti alkuperäinen fraasi meni, että "….was lucky enough….". En minäkään nimeäni julkisuutten haluaisi, jos suomentaisin kirjan enkä kieltä osaisi. Ihan oikeesti, kyllä viiskytäluvullaki suomessa oli ihmisiä jotka englantia osasivat.
Kansi: Ihan hieno, pikkasen sekava kyllä, kun tuo nenäliinakin on mukaan pitänyt tunkea. Totta joo, jos kirjan nimessä on nenäliina, niin kai sitten pitää olla kannessakin. Silmääni miellyttää kovin nuo kaksi piirrettyä naista. Jälleen hienoa aikakauden kuvaa. Kirjan nimi tehty kahdella eri fontilla ja vinoon tuohon valkoiseen taustapalkkiin nähden, upeaa!. Kukakohan tuon nimikirjoituksen taakse kätkeytyy. Ideoita?
Minä sanon: 
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää