Lennart Hoffren: Tie Berliiniin (Teräskypärän alla #1 (1964))
Kirja: Toinen maailman sota. Viimeinen koko maailmaa yhdistänyt seikkailu josta tälläiset pullamaiset pojat eivät mitään ymmärrä. Mutta onneksi on sentään sotakirjallisuus, joka antaa oikean kuvan siitä, mitä silloin oli ja tapahtui.
En ole kovinkaan montaa Hoffrenia eläissäni lukenut eikä niistä yksikään ole ollut noita miehen tuottamia ns. oikeita, kovakantisia kirjoja. Ja tämä taisi olla ensimmäinen sota kertomus Lennartilta jonka ainakin muistan lukeneeni.
Mutta olipahan ainakin vauhdikas. Paukkui alusta asti, hieman hiljentäen parissa kohtaa ja sitten taas paukkui. Pientä hahmojen kehitystäkin ja inhimillisiä tunteita oli jopa saatu mukaan vaikka ei tämä kovinkaan pitkä teos ollut. Mukaan oli vielä kirjoitusaikaan sopivaa rasismia mustien sotilaiden kanssa sekä uhkailua ja suun soittoa korkeampi arvoisia upseereita kohtaa. Amerikkalaiset osaavan sen aina. Vaikka ovat sodassa keskenään, tuhlaavat kauheasti aikaan keskenään kinasteluun.
Ihan hyvä tämä oli, vauhdikasta ja sujuvaa luettavaa.
Kansi: Puupiirrosmainen kuva, missä synkkä katseiset synkät sotilaat katselevat synkästi tulevaisuuteen. Näyttävät kyllä lähinnä sotavangeilta kuin sankarillisilta taistelijoilta, joita teoksessa vilisee.
Ainakin taiteilijalla on ollut rasteria käyttössään. Kuka lienee, tuo taiteilija.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää