Robert Dudgeon: Kiusausten katu (Max Strong #1/1962)
Kirja: Tällä numerolla korkattiin Max Strongin kulku Suomessa. Mitä nyt jossain välissä sarja muuttui nimeltää pelkäksi Strongiksi ja Maxin esiintyminen loppui kokonaan. Mutta sovitaan, että ne ovat yhtä sarjaa. Olen diktaattori.
Toinen asia, mikä pomppasi selvästi tästä esille on se, että Maxilla ei ole muuta elämää kuin työ (ensimmäinen asia oli suomennos). Tuntee kyllä ihmisiä, mutta ei tee muuta kuin työtä ja kotonaankin käy vain pikaiseen. Ei ole helppoa olla yksityisetsivä. Mutta tuleepa siinä ammatissa lääkittyä itseään asperiini+viski-yhdistelmällä. Ilmeisesti Amerikkalainen versio kotimaisesta asperiini+keskiolut-cocktailista.
Nopea tämä oli lukea. Yksinkertainen juoni, paljon juonittelua, väärässä olevia poliiseja ja kauniita ja anteliaita naisia sekä väkivaltaa suolana. Ei tämä huono ollut, kaikki osakohdat mukana, mutta ei tämä nyt suurta kirjallisuuttakaan ollut.
Viihdettä ja ajankulua.
Suomennos: Olipas taas onnistuttu huonosti. Oli ”riisuuntumisnäytös” sekä käsite ”paukku hinta”. Ehkä kuuskytäluvun alussa oli noin, mutta epäilen. Nimettömällä suomentajalla oli perusasiat ja sanasto kunnossa, mutta siihen jäi.
Kansi: Onpa siinä huomiota herättävän keltainen kansi. Huomattiin taatusti lehtipisteissä.
Blondi myös löytyy, kuten kirjastakin sekä sinisiä piirroksia pukumiehistä hatuissaan nahistelemassa ja alakulmassa vielä nykyajan supersankariposeerausta vastaavassa perinteisessä yksitysetsiväposeerauksessa Max Strong.
Minä sanon: 
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää