PäivityksetArviotLinkitYhteydenototKiitos#
ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖKirjallisuusPäivityksetArviotLinkitYhteydenototKiitos
#ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖ
 |
| Gunnar
Messel: Linnakkeen vapautus (SOS #1 (1982)) Kirja: Kuka on Gunnar Messel (tai Gunner, kuten tämän kirjan kannessa seisoo)? Veikkaukseni on, että kyseessä on joku Norjalainen kirjailija, joka näitä SOS kirjoja suolsi. InterNetin ihmeellinen maailma ei miestä oikeastaan ollenkaan tunne saatika tätä kirjasarjaa. Eikä tunne Hawkin salanimi-kirjakaan Messeliä. Ainoa tartuntapinta ovat nuo teosten alkuperäiset nimet jotka viittaavat tuonne Norjan suuntaan. Jos joku tietää, avautukoon, kiinnostaisi tietää. 13 kirjaa parin vuoden sisällä näitä Suomessa julkaistiin ja jos tähän sarjan ensimmäiseen kirjaan on yleistäminen, niin ihme, että edes niin pitkään. Ei tämä kauhean hyvä ollut. Aloitin tämän kirjan lukemisen sinä päivänä Tikkurilan TattooCafessa, kun uusimman tatuointini tekeminen alkoi. Vaikka kuinka tatuoitavana istuminen on tylsää ja puuduttavaa puuhaa, oli tämä kirja vielä puuduttavampaa. Edes tuossa tylsässä tilassa missä ei ollut muuta katseltavaa kuin oma musteinen veri tai valkoinen seinä, ei tämä kirja jaksanut kiinnostaa. Kuin tylsä Van Damme elokuva tämä oli. Toisaalta, omalla tavallaan nuo elokuvat ovat lievästi huvittavia, ja samalla kummallisella tavalla tämäkin oli huvittava. Lisähuvittavuus pisteet voi tietty aina kerätä huolimattomasta ladonnasta. Pikkasen skarppausta olisi voinut käyttää, vaikka kyseessä onkin meille yksinkertaisille miehille tarkoitettu yksinkertainen kirja. Mutta kovasti pauketta kirjassa oli. Kyllä sota on aina miehekästä. Suomennos: Heikki Sarkkila on yksi heistä, jotka miellän päteviksi kääntäjiksi. Kuten tämäkin kirja todisti. Tässä kirjassa tuli myös todistettua jälleen se, että 80-luku vielä oli suloisen yksinkertaisuuden aikaa. Kirjassa uskallettiin mm. käyttää sanaa "neekeri" joka tänä päivänä aiheuttaisi suomennoksessa mellakan, oikeuden käynnin ja julkisen häpeän. Kansi: Yksi niitä harvoja kirjasarjoja, jotka pitivät yhtenäisen ulkoasun koko julkaisuikänsä ajan. William on nimetty kansitaitelijaksi, mutta kuka on William, se on, yhtälailla kuin kirjailijakin, epäselvää. Osa kansista näyttää siltä, kuin ne olisi osia jostain isommasta maalauksesta. Kuten tämä sarjan ensimmäisen kirjan kansi. Miksi tuolla yläreunassa on vain puolikas tuon tumman pojan päätä? Mutta mallikkaita maalauksia tuo William on loihtinut. Ei taatusti jää kellekään epäselväksi, minkä sortin kirja on kyseessä. Tosimiesten tosimiehekäs lukunautinto. Mutta kuten sanottu, ei tuota yhtenäistä kansi mallia voi kuin ihailla. Jos toivoa oli saanut, niin tuon pysty-SOS-logon väriä ei olisi tarvinnut joka kirjassa vaihtaa. Minä sanon:   Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |
