Buck Sanders (oikea nimi: Thomas Adcock): Terroristiuhka (Bens Slayton #1 (1985))
Kirja: Benpä se on kova poika nussimaan ja panemaan. Mies kävi tässä kirjassa enemmän naisia läpi kuin James Bond parhaimmillaan.
Lyhyiden sexikohtausten lisäksi kirjassa on pituuteensa nähden tolkuton määrä salaliittoteoriointia (joka jopa perustuu oikeisiin tapahtumiin) sekä Jenkkien presidenttien salamurhien (ja niiden yritysten) historian kertailua. Tuo teki teoksesta mielenkiintoisen lukea, mutta myös kovin, kovin paikallaan junnaavan.
Eli kirjassa todellakin olisi saanut olla enemmän juonta ja juonen kuljetusta ja vähemmän selittelyä.
Juuri tuosta syystä kaikki henkilöt, päähenkilöä myöten, jäivät todella heppoisiksi, ohuemmiksi kuin paperi joille heidät on ikuistettu.
Oikeastaan, nyt kun asiaa muistelen, oli tuo tarinan puuttuminen oikeastaan aika ärsyttävää.
Suomennos: Sarkkilan Heikki on niitä suomentajia, jotka ovat tehneet pitkän uran pokkaritaiteessa. Sujuvaa ja hyvää, mitä nyt siellä täällä jotkut rivit toistuivat toistuivat allekkain. Mutta tuo nyt taitaa olla latomon vika. Ja ei kai tuo niin tarkkaa ole, loppu peleissä.
Kansi: Sama ulkoasua sarjan kaikissa osissa, mitä nyt pohjaväri vaihtelee. Ja jokainen pohjaväri on jostain syystä aika epämäärinen.
Itse kannen kuva näyttää olevan leikattu jostain isommasta lähteestä ja senkin päälle on vielä rätkäisty "Uutuus"-sana. Lisäki kuvataideopettaja ystäväni sanoi, että "nuo aurinkolasit ovat väärässä perspektiivissä miehen naamaan nähden". Jaha. Ja konepistooli veitikka on kummallisessa pyllistelevässä asennossa tulossa puhelinkopista ulos.
Sarjan yhtenevä ulkoasu saa minulta plussaa, rujosti leikattu kuva ja, niin, aurinkolasit väärässä perspektiivissä saavat raivoni.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää