KiitosLinkitPäivityksetYhteydenototArviotKiitosLinkitPäivityksetYhteydenotot
|
|
| Mickey Spillane: Yö (Salama minun makuuni #179) (1971)) Kirja: Kuten Salama minun makuuni-sarjassa on tapana, tämänkin takakannesta löytyy henkilö, joka tästä tykkäsi ja suositteli tätä. Tällä kertaa tuo henkilö on Veikko Vennamo. Veikko kehuu, kuinka hyvä dekkari rentouttaa ja ”Loppuratkaisu miellytti minua lakimiehenä erityisesti”. No olihan se ratkaisu hyvä, todella hyvä. Viimeisellä sivulla, viimeisessä lauseessa ja vihoviimeisessä sanassa maailman paras juonen käänne. Silloin kun Spillane oikein keskittyy ja panee parastaan, hän oli todella hyvä, kuten tämä teos hyvin todistaa. Vaikka vanhemmiten aina vain enemmän jaksan edes yrittää ymmärtää tai sympatiseerata päähenkilöitä, jotka ovat rikollisia, niin tässä kuitenkin niin kävi. Oikeasti kiinnosti saada tietää, mitä tulee tapahtumaan kaverille elämässä ja siihen liittyvissä suhteissa. Unohtamatta tietenkään sitä, että koko juttu oli kirjoitettu vauhdikkaasti ja juonessa oli paljon hyviä hahmoja, paikkoja ja nostalgiaa niitä paikkoja kohtaan. Ehkä sekin on vain ja ainoastaan vanhuutta, kun nuoruuden maisemat herättävät tässäkin ilmeneviä tunteita. Vauhtia, väkivaltaa ja kulmien alta synkistelyä ja tunne, että aika ole tästä yhtään ajanut ohitse, kuten niin helposti näiden kanssa käy. Todella hyvä kirja, en yhtään ihmettele, että tämä julkaistiin toisenkin kerran kahdeksan vuotta ensimmäisen jälkeen, mutta sitä ihmettelen, että ei enää sen jälkeen. Suomennos: Aivan samaa Arto Tuovisen suomennosta tässä toisessa julkaisussa on käytetty kun ensimmäisessäkin. Varmasti Arto pani varmasti parastaan, vaikka kuitenkin tuntuu, että joitakin asioita olisi voinut vähän enemmän pohtia. Kuten usein toistuvaa sanaa ”lapsukainen”, kun puhuttiin naisista. Ettei vain alun perin ilmaisu olisi ollut ”baby”. Toinen, mikä pisti silmään, oli sanan ”naapuri” käyttäminen. Jos alkuperäinen sana oli ”neighbour”, niin kai se oli ihan jees käännös, mutta kyllä tuo vähän pisti silmään. Kansi: Tähänkin versioon Matti Louhi on luonut kannen kuten myös aiempaan. Parempi tuo maalaus on kuin edellisen kollasi. Tyylikkäästi kirjan nimi sijoitettu kirjekuoren palaan, jonka takaa päähenkilö verissä päin yrmyää. Muutenkin Louhen maalaamat kannet ovat aina tyylikkäitä. Olisikohan jossain tallessa alkuperäiset maalaukset, että joku viitseliäs voisi kerätä ne, panna kehyksiin ja näyttelyyn, josta sitten vielä kerättäisiin kiiltävälle paperille painettu kirja. Se olisi komeaa. Minä sanon:  Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |
:
Kannattaa harkita, lukemista