RikosPalat #1/1987
Kirja: Muistan vieläkin sen hetken vuonna 1987 kun bongasin Oulunkylän R-kioskin ikkunasta tämän julkaisun. Rakastin jo silloin yli kaiken novellikokoelmia, joten tämä oli vastaus toiveisiini. Ja hyvä se oli silloinkin, senkin muistan, miten paljon tästä pidin. Ja pidin tälläkin lukemisella. Juuri täten pitää novellikokoelma toimittaa, valita siihen sopivan lyhyitä, sopivan nopea lukuisia ja ennen kaikkea sujuvan mielenkiintoisia tarinoita. Eli hyvää työtä, Joni Skiftesvik. Vähän kyllä särähti silmään se, että ei taaskaan oltu ilmoitettu missä tai edes milloin tarinat oli alun perin julkaistu, ainostaan Henry Slesarin tarinan kohdalla näin oli tehty. Mutta kun mukana on hienoja, sopivia mustavalkoisia kuvia ja piirroksia, niin kaikki synnit on annettu anteeksi. Yksi piirros on signeerattu nimellä Kenneth Smith. Liekö sama kaveri joka teki aikoinaan mm. Warrenille kauhuaiheisia maalauksia?
- Paul Jones: Variksenpelätin: Nokkela, joskaan ei yllättävä, tarina. Sujuva ja piti jännitettä loppuun asti.
- Fredric Brown: Hyv' yöt, ritari: Ilmeisesti harvemmin Frederic Brown pettää kertomuksillaan. Hyvä tämäkin oli, jännittävä.
- Cornell Woolrich: Perintö: En tunnusta lukeneeni tätä ennen vissiin yhtään Woolrichiä. Mutta voin lukea lisääkin, vallan hyvän mielikuvan jätti tämä.
- Tapani Bagge: Maailman parhaita jännityskirjailijoita osa 1: Ilmeisesti on kumminkin kova tekijä, kun piti ihan Baggen kirjoittaa esittely hänestä. Mielellään pohjaksi tämän kaltaisia lyhyitä esittelyjä aina lukee.
- Henry Slesar: Hyvin harvinainen sairaus: Jestas sentään tämä oli ovela ja hyvä. Loppu kyllä yllätti. Juuri näin, Henry.
- Edgar Wallace: Runollinen poliisi: Aika paljon haiskahti tässä Sherlock Holmes, mutta kun vain toimii, niin toimii. Jotkut osaa. Ilmeisesti en ole ainut, jotka ovat tätä mieltä, sillä kolmeen kertaan tämän lisäksi tämä on julkaistu.
- James Roland: Toinen pullo: Hymyilytti lopussa, kun oli niin nokkelan hauskasti rakennettu tarina.
- Henri Vadim: Dekkaripähkinä: Iltakävely Tuileries'in puistossa: En jaksa ymmärtää, en edes vuonna 1987, dekkaripähkinöitä. Ne vain ovat tylsyyttä ja liikaa vaivaa.
- Robert Bloch: Yön kauhuja: Ei ihan parasta Blochia, mutta ihan jees tämäkin oli. Tai sitten olin vain innostunut hyvästä kokoelmasta.
- Frank Gruber: Murhan avain: Aika ovela who-dunnit-tarina päätti kokoelman. Aika arvattava, mutta hyvä ystävyyden kuvaus oli tähän saatu mukaan. Loistavuutta.
Suomennos: Tapani Bagge suomentamassa. Mikä voisi mennä vikaan? Kaunista suomea, sopivasti mukautettu tarinoihin.
Kansi: Takakannesta leikattu tilauskuponki pois. Kyllä. Se olin minä. Heti tilasin.
Kannessa nykypäivän mittapuulla haiskahtaa seksuaalinen häiriköinti, mutta on siinä mukana myös sisältölupauksia joihin teini-Palonen tarttui. Ei parasta mahdollista kannellisuutta, mutta toimiva ja todistettavasti myyvä.
Minä sanon:

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää