Ellery Queens Mystery Magazinen valitut jännärit #1
Kirja: Kylläpä toimitus Junior-Kustannuksessa loihe luoman vaikean nimen tälle novellikokoelma julkaisulleen. Toisaalta, eivät nuo saaneet enempää kuin tämän yhden numeron sarjaa uloskaan. Mutta toinen yritys julkaista Suomessa Ellery Queen's Mystery Magazinestä koottua novellikokoelmaa ja eikä novellikokoelmia koskaan julkaista tai ole julkaistu tarpeeksi. Valitettavasti tällä kertaa mentiin metsään ja pahasti, sillä tämä kokoelma oli kokonaisuutena ainoastaan tylsä. Toisaalta taas ne ainoat ja harvat valopilkut kokoelmassa olivat niin hyviä, että niistä oli jäänyt mieleen jopa muistikuva, vaikka merkintöjen mukaan luin tämän kokoelman ensimmäisen kerran vuonna 1988.
Seuraavassa lyhyet kommentit kirjan novelleista:
- Harold R. Daniels: Kolme tapaa ryöstää pankki: Ennalta-arvattavahan tämä oli, mutta kaikessa simppeliydessään nokkelasti ja miellyttävästi kirjoitettu. Julkaisun paras tarina, sijoitettuna heti julkaisun ensimmäiseksi. Asetti ihan liian isot odotuksen lopulle kokoelmalle.
- Hugh Pentecost: Vanha heila: Hugh kirjoitti urallaan paljon ja kyllä tuo sujuvuus siihen suuntaan vihjaileekin. Mutta valitettavasti tarina oli tylsä enkä saanut henkilöihin minkäänlaista otetta. Haahuilua.
- Ruth Enos: Onni onnettomuudessa: Aina se jaksaa yllättää, kuinka paljon naiset loppujen lopuksi kirjoittelivat novelleja tässä niin mies-valtaisessa kirjallisuudenalassa.
Olisi kiva tietää, että tuuppasiko Ruth tähän tarinaan mukaan jotain omakohtaisia perheväkivaltakokemuksia vai oliko koko keitos ainoastaan mielikuvituksen tuotetta.
Hauska idea tarinassa ja ihan mukavasti kirjoitettu. Murha Pieni Talo Preerialla tyyliin.
- Marie DiGioia: Viimeinen tehtävä: Jopas, salamurhuri tarina, jossa seksiä ja lopussa oikea koukku. Ei ollenkaan hölmömpi suoritus. Onkohan Marie kirjoittanut jotain muutakin, jonnekin muualle?
- Robert Edward Eckels: Älä luota kumppaniin: Jostain syystä tästä tarinasta puuttuu yhdeltä sivulta noin 25% alalaidasta. Mutta eipä se haittaa, en jaksa uskoa, että tämä taidemaailman umpitylsyys siinä olisi muuttunut yhtään sen paremmaksi kuin se nyt jo oli.
- Jeffry Scott: Salainen ammatti: Toivottavasti novellikirjailu oli Jeffry Scottin salainen ammatti, eikä hän jättänyt päivätyötään. Plussaa kuitenkin se, että novelli sijoittui Englantiin. Mutta on se aika vähän, että ainoa hyvä puoli, mitä löytää on tapahtumapaikka.
- Edward D. Hoch: Miljoonakaappaus: Hoch oli tuottelias novellikirjailija, yli 900 novellia. Suomessakin häneltä on lukuisissa erilaisissa julkaisuissa julkaistu nippukaupalla tarinoita. Muistan hyvin, että olen lukenut häneltä oikein hyviäkin tarinoita, joten miksi, oi miksi, tähän kokoelmaan valikoitu tämä joka on.... ehhh.... vähän huonompi.
- Lawrence Treat: Piru ottaa omansa: Niinpä se tuppaa tekemään, se piru. Mukava yliluonnollinen tuoksahdus tässä tarinassa, mutta eipä tuo paljoa pelastanut. Tylsä tämäkin oli, ei tuntunut alkavan ollenkaan ja sitten jo loppui.
- Patricia Highsmith: Presidentin solmio: Kappas, mukana on vallan, ainakin nykyään, hyvin tunnettu nimi. Kannessa ei moista toitotettu, että ei tainnu Patricia olla vielä 1977 niin tunnettu kuin nykyään.
Mutta tämä oli toinen niistä novelleista, jotka olivat jääneet mieleen. Mainio hulluudesta kertova tarina joka toimi.
- Christianna Brand: Viimeinen juttu: Ilmeisesti jonkun mielestä oli mainiota pistää viimeiseksi tarinaksi juttu, jonka nimi on "Viimeinen juttu". Ja, okei okei, myönnän, onhan se hassu ajatus. Sääli vaan, että ei-niin-hyvin-novellien lukeminen alkoi maistumaan jo työltä tässä vaiheessa, niin tämän jutun kahlaaminen alkoi tehdä jo kipeää. Pikkasen yritystä, Christiana, niin hyvän tarinan saat jossain välissä kirjoitettua. Ai, olet jo kuollut. No, löytöä odotellessa.
Suomennos: Säämäsen Risto käänsi ja hyvin käänsikin. Mukana on niin nokkelia käännöksiä, että oikein hymyilytti. Kaunista kieltä.
Pani kyllä mietityttämään, kun tietoa ei mistään löytynyt, että olikohan Risto myös kirjan kotimainen toimittaja ja siten vastuussa novellivalinnoista?
Kansi: Aikasta nuhjaantunut, mutta paksua pahvia. Toisaalta, itse kirja sitten onkin painettu varsin ohuelle paperille.
Tissit kannessa, loistava myynninedistämiskikka. Eikä tuossa todellakaan ole mitään väärää. Tissit on aina tissit ja kun päälle pannaan iso pyssy, antaa se kuvan, että luvassa on myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. "10 kovaa juttua" lupaa kansi vielä, mutta.... kun ei niin ei.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää