Arno Alexander: Surman sävel (Oy Suomen Kirja (1944))
Kirja: Välillä, kun sokkona ottaa kirja, eikä tiedä kyseisestä kirjasta muuta kuin kannen, kun on nähnyt sen vähintään hyllyyn laittaessaan, eikä edes tiedä mitä on edessä, kun kirjailijankaan nimi ei sano mitään, kokee todella iloisen yllätyksen. Varsinkin kun yllätyksekseen huomaa, että kyseisestä kirjasta on vielä vuonna 2020 julkaistu e-kirja versio Suomessa.
Tämä oli hyvä, todella hyvä. Mainiota ajankuvaa 30-luvusta, yllättäviä käänteitä ja kiinnostusta sitä kohtaa, että kuka teki mitä ja miksi. Mukavaa salapoliisi-seikkailua, hyvää vauhdikasta takaa-ajaelua ja nokkelia käänteitä.
Voisin hyvin lukea lisää Arno Alxenderilta, miehestä, josta edes internet ei osaa paljoa kertoa, mutta, kyllä, voisin lukea lisää.
Suomennos: Maj-Lis Lohikoski selkeästi osasi sekä saksan-, että suomenkielen. Hyvää työtä, ei kompastelua sanoissa, ei lauserakenteissa. Hyvää työtä.
Kansi: Kuka lie maalannut, veikkaan jotenkin, että kotimaista tuotantoa. ”Tee vaikka tälleen, että iso kaunis naisen pää ja joku valaisemassa luolaan taskulampulla”, sanottiin tehtävän annossa. Ja lopputulos oli tämmöinen. Varsinkin tuo kaveri, joka kyllä näyttää laser-aseella kairaavan reikää kallioon on jotenkin hämmentävä. Kansi ei osu kohdalleen, mutta ei anneta sen häiritä, eihän?
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää