Mystery Digest #3/1961
Kirja: Joka kerta kun lukuvuoroon päätyy Mystery Digestin kotimainen versio, en voi olla ihailematta sen silkkaa söpöyttä. Pieni, monta tarinaa sisällä ja houkuttaa lukemaan piirroksillaan, joita on ripoteltu tarinoiden alkuun. Mukana on myös jokaisella tarinalla on pieni mietelmä johdattamassa tarinan tunnelmaan. Kerrassaan söpöä.
Seuraavassa lyhyet kommentit tämän numeron novelleista:
- Rolfe Passer: Ihme: Ei niinkään jännittävä saatika kauhistuttava, mutta mukava lievillä rikoksilla höystetty kertomus kadonneesta rakkaudesta ja sen löytymisestä uudelleen ja varsinkin siitä, että oliko tuo menetetyn rakkauden perään haikailu sittenkään sen arvoista. Hieno, tunnelmallinen tarina.
- Joseph B. Rostocker: S. O. S.: Siinäpä oli kerrakseen illan tarpeiksi synkkää epätoivoa. Aiheena ei mitenkään niin harvinainen epäonnistunut kirjailija tarina, mutta ihan vaikuttavasti kirjoitettu. Lyhytkin ja silti kaikki tuli sanottua.
- Charlotte & Dan Ross: Kohtalokas kirje: Olettaisin, että aviopari on tämän tarinan takana. Netti ei mitään viitteitä asiasta anna, mutta veikkaan. Valitettavasti tästä on todettava, että kovasti yritettiin, mutta aikalailla epäonnistuttiin. Mutta ei tämä kumminkaan ole se epäonnistuminen, joka tästä kokoelmasta jäi mieleen.
- Harry K. Preston: Mukaanluettuna häipymiseni: Tämän kokoelman paras tarina. Jälleen kirjailija, tai paremminkin senttari pääosassa ja antoi mielenkiintoisen vilkaisun siihen, miten varmaankin silloin kun seikkailulehdet ja -kertomukset olivat kovinta huutoa, niitä kirjoitettiin. Oikein sutjakka ja hyvä kertomus tämäkin
-?: Lättiksen valitus: Tämä viimeiseksi sijoitettu runoelma on se, joka jää tästä kokoelmasta suurimpana mokana mieleen. Hirveä kurakakka, joka onneksi on nimettömänä julkaistu, joten ei voi tiettyä ihmistä paheksua.
Suomennos: Huomattavasti paremmin tämä oli suomennettu kuin edelliset lukemani Mystery Digestit. Välillä oli saatu aikaiseksi jopa todella kaunista suomea, ihan teki pariin otteeseen vaikutuksen. Toisaalta, mukana oli myös todella kummallisia helmiä, aivan kuin kääntäjä (kuka sitten lienee ollutkaan) ei olisi osannut tunnistaa jenkki-sanontoja ja päättänyt vain kääntää ne suoraan suomeksi. Tai sitten suomentajia oli useampi.
Kansi: Sama kuva on myös ennen ”Mukaanluettuna häipymiseni” tarinaa. Ihan kiva kuva, mutta ei todellakaan myyvä ainakaan tuossa rumassa sinisessä kannessa. Vähän enemmän yritystä olisi voinut olla varsinkin tuo itse sarjan logo on komea.
Minä sanon:

Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää