Ralph Hayes: Painajaisten yö! (Kommandosarja #6 (1978))
Kirja: Alkuperäisessä järjestyksessä toiseksi viimeisen Agent For COMINSEC-kirjan tarina sijoittuu Egyptiin keskelle kylmää sotaa. Muinaisesta hautakammiosta löytyy ohjuksen taistelukärki, jonka epäillään sisältävän hermokaasua. Lisäksi Cominsecin tietoon kantautuu huhuja mahdollisista aavikolle rakennettavista Neuvostoliiton ohjussiiloista. Asiaa selvittämään lähetetään Cominsec-agentti Taggart. Ongelmia aiheuttavat KGB-tappajien lisäksi oman retkikunnan jäsenet, joten ei ihme, että ruumiita ja murtuneita luita tulee harva se sivu.
Tarina onkin erittäin väkivaltainen, ja kaiken lisäksi väkivalta on brutaalia. Kirjan tarjoama ihmiskuva on myös varsin kyyninen, eivätkä hyvikset juurikaan eroa pahiksista. Henkilöistä vain pari omaa jonkinlaisia inhimillisiä ominaisuuksia. Muut ovat lähinnä tappokoneita tai lihamyllystä tulevaa jauhelihaa, mikä kuvastanee 70-luvuin kyynistä ilmapiiriä. Tarina kuitenkin etenee sujuvasti eikä laahaa missään vaiheessa ja jännitys säilyy loppuun saakka. Vaarallisia tilanteita ja väkivaltaa riittää kirjan viimeisille sivuille asti. Lopun yllätysratkaisu on ehkä kirjoittajan kuitti kylmän sodan mielettömyydestä.
Mukavan lisän tarinaan tuo ohjuksen taistelukärjen kätkeneen hautakammion sisältämien salaisuuksien tutkimukset, jotka tempaavat mukaansa Taggartin ja hänen mukanaan olevan egyptologi Ashleyn lisäksi myös lukijan.
Ei voi muuta kuin ihailla Hayesin tuotteliaisuutta. Pelkästään vuonna 1974 häneltä julkaistiin viisi COMINSEC-pokkaria, kaksi Nick Carteria (joista toinen oli kirjoitettu George Snyderin kanssa) ja pari länkkäriä. Jos tämän kirjan pohjalta voi jotain päätellä, ei työn jälki varmaan ole yhtään hassumpaa. Eräässä haastattelussaan Ralph Hayes kertoo matkustelleensa ympäri maailmaa vaimonsa kanssa, mikä tässäkin kirjassa näkyy uskottavana kuvauksena. Kirjan tapahtumilla on myös sikäli historiallista taustaa, että Egyptillä oli aikoinaan oma ohjusohjelmansa, jota tuki aluksi entiset natsitiedemiehet ja sitten Neuvostoliitto.
Suomennos: Kirjan alkuteos ja suomentaja on häveliäästi jätetty kertomatta, vaikka kokonaisuutena suomennos oli ihan pätevää työtä, eli lukija pysyi hyvin tarinan mukana. Kirjan alussa oli kuitenkin muutama ladontavirhe ja loppua kohden käännösvirheet, omituiset ilmaisut ja lauserakenteet alkoivat lisääntyä. Esimerkiksi ”cartouche” on suomeksi kartussi. ”Niivittää” oli puolestaan minulle aivan uusi sana, mutta tällainen verbi suomen kielestä todellakin löytyy. ”Nussi taide-esineitäsi…” ja ”Nussi todennäköisyyslaskelmia…” ovat aika kökköjä käännöksiä. Vitut taide-esineistäsi ja vitut todennäköisyyslaskelmista kuulostaisivat paremmilta. ”Metallikas” on sekin minusta hieman oudolta kalskahtava ilmaisu, mutta kyllä sanakirja senkin tunnisti. Ehkä metallinen olisi kuitenkin ollut selkeämpää kieltä.
Kansi: Sinänsä hyvä kuva, mutta ärsyttää, ettei sillä ole yhtikäs mitään tekemistä kirjan sisällön kanssa. En myöskään ymmärrä, mihin kirjan nimi viittaa. Kun tuohon vielä lisää takakannen tekstin, on lopputuloksena erittäin hämmentävä kokonaisuus.
Minä sanon: 
Jussi Mäkinen

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää