Else Faber: Harmaapukuinen nainen (Jännityskirjasto #3 (1947))
Kirja: Ennen se oli vähän-sinne-päin likimain kaikkien asioiden kanssa. Tässäkin kannessa seisoo, että "Jännitykirjasto N:o 3 ", mutta nimiösivulla seisoo "Salapoliisikirjasto N:o 3". Ei se niin tarkkaa ollut, varsinkaan kun kirjassa ei salapoliiseja ollut ensimmäistäkään. Poliiseja, rikosetsiviä ja lehtimiehiä, kyllä, mutta ei salapoliiseja. Huomasikohan joku kantta tehdessä asian ja sarjan nimi muuttui. Ja oliko joskus olemassa Salapoliisikirjasto?
Eikä oikeastaan mitään tietoja ainakaan helposti löydä kirjailijattaresta nimeltä Else Faber. Wikipediakin tunnustaa ainoastaan kuolinvuoden (1988) ja käyttämänsä salanimen (Cecil Burton). Salanimen alla ei taida olla mitään suomennettu ja ainut toinen teos, minkä Elseltä tiedän, on julkaistu Alibi-sarjassa.
Vaikka en myöskään löytänyt tietoa, mitä kaikkea Else on kirjoittanut, niin mielelläni lukisin hänen teoksiaan lisääkin, sen verran mainio tämä oli. Hyvin tätä lukiessa huomasi kerronnassa suoria viivoja nykypäivänä niin suosittuun Nordic Noiriin ja tämä kuitenkin on kauan ennen niiden suosiota kirjoitettu.
Hyvin nokkela ja yllätyksiä täynnä oleva juoni, sujuvasti kirjoitettu, hyvin jännitystä loppuun asti pitävä kirja. Kun lopussa osoitettiin, että "Miksi en huomannut hänen syyllisyyttään, vaikka sanoi silloin noin ja noin", niin kyllä nuo selkeät asiat olisi pitänyt itsekin huomata kun tapahtuivat. Mainiota yliluonnollisuuden tunnelmaa ripoteltu mukaan, että välillä oikeasti pani miettimään, että onko kyseessä oikeasti kummitus. Paha oli kirjan kirjoitusajankohtaan nähden oikeasti paha paha ja hyvin kätki pahuutensa kunnollisuuden sisään, että sekin oli yllätys, kuka on tuo paha. Vaikka, kuten sanottu, olisihan tuo pitänyt huomata.
Kerrassaan toimiva kirja.
Suomennos: J. V. Ilkka jälleen vauhdissa ja vaikka mukana oli ilmaisuja, joita ei nykypäivänä täysin sisäistä, niin kirjan tunnelmaan ne sopivat todella hyvin ja täydensivät kokonaisuutta komeasti. Oikein hyvää työtä.
Kansi: Olen valmis vannomaan, että kotimaista tuotantoa on tämä kansi, mutta mistä tuota ikinä tietää.
Juuri tuollaisia tapahtui kirjassa, kun päähenkilötär näkee Harmaapukuisen naisen. Alakulmassa on samat nimikirjat K.A. kuin sarjassa tätä edeltävässä teoksessa, mutta edelleenkään en tiedä kuka K.A. on. Hieno vesivärimaalaus kuitenkin. Ennen oli kirjojenkin kannet paljon uskottavampia.
Minä sanon: 
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää