Ed McBain: Askeleet kadulla (Ilves-sarja #30 (1963))
Kirja: Tämä on ensimmäinen kirja Ed McBainin 87. piiri-saagassa joka loppu peleissä oli yli 50 kirjaa pitkä. Jo tässä kirjassa on selvästi käsillä ne kaikki elementit jotka tekivät sarjasta yhden kaikkein aikojen vaikutusvaltaisimmista poliisisarjoista. Kuten jo joskus aikoinaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä otsikoitiin: "Isola haisee oikeasti", niin myös tässä. Likaista, hikistä ja raadollista. Pikkutarkkaa poliisityön kuvaamista isomman yhteisön silmin, helppoa nähdä, miksi mm. Hill Street Blues otti tästä vahvoja vaikutteita.
Teoksessa tutustutaan kaikkiin heihin, ketkä tulivat minulle niin rakkaiksi myöhempienkin teosten myötä. Carella, Teddy, Kling…. Kaikki he tekevät ensiesiintymisensä tässä. Tuttu Isolan kaupunki monine osineen esitellään, vuokrakasarmit, kuumat kesät ja nuhjuinen 87. piirin murharyhmän huone. Toimii, saatana.
Jo tässä McBain kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti, että vaikea oli jättää kirjaa kesken esim. nukkumisen takia ja myöhemmissä sarjan kirjoissa tuo taito hioutui kokoajan paremmaksi. Innoissani tätä luin ja sen mukana elin. Parhautta, parhautta potensiin monta.
Hassu yksityiskohta pisti silmään: Kirja oli sidottu, ei liimalla vaan naruilla. Pokkari, mutta sidottu. Ennen olivat pokkaritkin arvokkaamman oloisia ja kyllä naru aina paremmin kestää kuin liima. Ei pelkokaan irtoavista sivuista, ei edes näin 44 vuoden jälkeen.
Suomennos: Kuten niin useat muutkin Vaasa Oyn kirjoista, suomentaja oli Uolevi Maajärvi. Ja kuten niin monissa muissakin Vaasa Oyn kirjoissa, ei tässäkään mies oikein alkuperäiskieltä saanut suomeksi taipumaan. Ihan tosi hei. Vilkkuvia liikennemerkkejä?
Löytyy minulta myös Tammen julkaisema toinen painos tästä kirjasta vuodelta 1973 jonka merkintöjen mukaan olen lukenut vuonna -90. Sen suomentajan Kalevi Nyytäjän suomennoksia pidetään varhaisten 87. piiri kirjojen suomennoksista parhaimpina. Paha sanoa. Tuon suomennoksen lukemisesta on niin kauan, että yksityiskohdat paremmuudesta ovat kadonneet vuosien saatossa pienestä mielestäni.
Selkeää kuitenkin on ja sieltä täältä suoritetulla vertailulla vielä selvempää, että Vaasa Oyn versio kirjasta on lyhennytty jonnin verran. Virke sieltä, toinen tuolta ja voila. Lyhennelmä.
Kummallisen nimen on myös Uolevi kirjalle loihinut. Millä logiikalla "Cop Hater" taipuu muotoon "Askeleet kadulla" on pikkasen mun tuolla puollen.
Mutta edes nuo seikat eivät kykene haalistamaan sitä, että tämä Vaasa Oyn versiokin on loistavuutta.
Kansi: Ilvessarjalla on kautta-aikain yksi miehekkäimmistä kirjasarjalogoista, tyylikäs irvistelevä ilves. Lisäksi Ilvessarja piti koko historiansa tyylikkäästi yllä yhtenevää ulkoasua. Samoja keltaisia kirjan selkiä jonossa hyllyssä näyttää hyvältä.
Parempi kansi tässä on kuin Tammen versiossa.
Kummassakaan teoksessa ei kannella ole mitään tekemistä sisällön kanssa, mutta tässä Ilvessarjan versiossa on sentään komeaakin komeampi, tuntemattomaksi jäävän, taiteilijan maalaus kantena.
Piskuisen kyllä näyttää, että tuo on vain osa maalauksesta, mutta kuitenkin, hienon hieno ja heittämällä parempi kuin moni Palmun maalaus. Panisin tuon maalauksen seinälle, jos sen saisin. Ei kukaan sattuisi tietämään, kuka on tuon maalauksen taiteilija?
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää