Alfred Hitchcockin valitut jännärit #2/1980
Kirja: Mikäköhän on se mystinen syy, että tämä Viihdeviikarien Hitchcock-novellikokoelmasarja alkoi suoraan numerosta 2? Ykköstä ei siis koskaan ilmestynyt. Toisaalta, ei näitä ilmestynyt Valitut jännärit-nimellä kuin kaksi kappaletta, ennen kuin nimeksi muuttui jo 70-luvulta tuttu Jännityskertomuksia.
Teos on tuntumaltaan ihmeellinen lipare. Kannet ohuesta paperista, sivuja 130 ja fontti melkein ärsyttävän pientä. Niin pientä, että huononäköinen isäni tätä selaili ja sanoi: "Ei maksa vaivaa lukea tätä". Ei vaikka melkein kaikki mitä luen, vien tuolle vetreälle eläkeläiselle luettavaksi. Ei, vaikka ostin hälle viime isänpäivänä lahjaksi suurennuslasin auttamaan lukemista.
Lopusta löytyy tilauskuponki lehdelle. Minä olisin tilannut. Tilaisin vieläkin. Miksi ei enää tälläisiä lehti julkaista?
Seuraavassa lyhyet kommentit kirjan novelleista:
- Sir Alfred Hitchcock 1899-1980 - Jännityksen mestari on poissa: Sjöblomin raamattu nimeää tämänkin kirjan toimittajaksi Kari Lindgrenin. Jos niin on, niin lienee tämä ylimalkainen Hitchcock historiikki hänen käsialaansa.
- Edward D. Hoch: Nainen vai leijona: Kappas. Hoch otti ja kuoli 17. tammikuuta 2008. Ja että tuo "D" nimessä tulee nimestä Dentinger.
Aika mitäänsanomaton tarina tämä kuitenkin oli, vaikka vekkulin koukun tarinaan antoi tietokonepelien varhaisen historian pelin pelaaminen. Mahtoi tuo kohta olla silloin, kun tarina vuonna 1977 julkaistiin, moderneinta ikinä. Tarinan nimiölehdellä on ruma viivapiirros.
- Maureen Manuel: Toisella puolen: Mikä helvetin "London Mystery"? Kyseinen logo on painettu muutaman tämän kokoelman tarinan yhteyteen, niin myös tähän. Ei tämä minun mielestäni Lontooseen sijoittunut.
Kirjailittaresta en löytänyt mitään infoa, vaikka kiinnostavaa olisikin ollut tietää, että mitä kaikkea hänen kynästään oli tullut. Tykkäsin tästä tarinasta vaikka loppu ei kovin yllättävä ollutkaan.
- Robert Bloch: Mielikuvitusmurha: Mies Psykon takaa kirjoittaa kirjailijasta. Eikä edes kauhean hyvin. Tylsä tarina.
Tarinan oheen on pantu lyijykynäpiirros. Veikkaisin, että kyseessä on kotimaisen taiteilijan kädenjälki, kuvassa olevasta nimmarista en saa selvää. Ruman suun tuo tuntemattomaksi jäänyt taiteilija on kuvassa olevalle hahmolle piirtänyt.
- Valerie Nye: Vahingosta viisastuu: Jälleen lukee, että "London Mystery". Tästä tarinasta sentään voi epäillä, että se sijoittuu Englantiin. Ainakin tarinassa esiintyvät paikannimet kuulostavat Englantilaisilta.
Jälleen kirjailijatar, josta en yhtään infoa löytänyt. Opettavainen tarina josta on parasta tänä päivänäkin ottaa oppia. Ei kannata olla kiltti ja hyvä ihminen.
- Robert Twohy: Kruunuhammas: Sama viivapiirrustaja kuin Hochin novellissa kuvittanut tämän tarinan. Yhtä huonostikin.
Kauhean monimutkaisen juonen tässä tarinassa esiintyvä hahmo punoo. Ei ihme, että miehen hermo menee, kun juoni karahtaa karille. Hyvin kirjoitettu, kuitenkin.
- Ray Bradbury: Kaksoisolento Oy: Ohops. Ei mitenkään yllättäen, tämä tarina on melkeinpä scifiä. Ainakin siinä on robotteja jotka ottavat vallan. Ennalta-arvattava, mutta luettava juttu, kuvituksena lyijykynäpiirros samalta taiteilijalta kuin Blochin novellin yhteydessä. Hyvä kuva tällä kertaa.
- H. H. Hollis: Ikävystynyt topologisti: Mikä on "topologisti"?
Raskaslukuista pseudotiede höpinää paljon. Koskaan tykännyt moista lukea. Tälläkin kertaa tuo murskasi muuten mukiinmenevän jutun lukunautinnon.
- Mauri Sariola: Hän käveli ovesta ulos: Isosti ihailtavaa, että Viihdeviikarit sai kotimaisia novelleja tähän kokoelmaan ja yhden itseltään Mauri Sariolalta. Sääli vain, että tarina itsessään oli todella tylsä ja hutaisten tehty. Parasta koko tarinassa oli lyijykynäpiirros ruumishuoneelta jossa Susikoski näyttää lähinnä tyypilliseltä 30-40-luvun jenkki yksityisetsivältä.
- Jacques Futrelle: Selli numero 13: Tarinan nimiö sivulla seisoo "Kuukauden kirja". Milläköhän logiikalla?
Vai että hahmo nimeltä Ajatuskone. Tämä oli ensimmäinen tutustumiseni tuohon hahmoon ja tykästyin ihan tosissaan. Yksinkertainen mutta oikein nokkela tarina. Hyvin on Futrelle juonen kehittänyt. Aplodit seisten.
- Jon L. Breen: Clara Longin tapaus: Pikkunäppärä tarina arvattavalla koukulla.
- Edgar Allan Poe: Varastettu kirje: Poe. Kovasti arvostettu, mutta minulle aina kaukaiseksi jäänyt kirjailija. Ei tämäkään tarina mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt.
- Outsider: Jonne aloitti riidan: Heti perään toinen lujasti arvostettu tekijämies. Jätti tällä kertaa vaikutelman, että kimmokkeen tarinaan Outsider olisi saanut pikku-uutisesta jostain sanomalehdestä.
Outsider, tällä kertaa maestro Haapakoski itse, taitaa olla niitä kirjailijoita, jonka tarinat ovat kärsineet ajan hampaasta todella pahasti. Pakko käyttää taas ilmaisua: Pikkunäppärä.
- Heikki Etelä: Yksinäinen Irlantilainen: Onkohan kyseessä nimimerkki? Onkohan kyseessä oikea ihminen? Mistään en löytänyt mitään lisäinfoa miehestä saatika muita hänen kirjoittamiaan tarinoita. Mutta hyvän tarinan Etelä oli tähän kokoelmaan taikonut. Hyvän ja toimivan ja tähän jos mihinkään olisi sopinut lehden viljelemä leima "London Mystery".
- Bill Pronzini ja Barry N. Malzberg: Millainen ihminen oikein olet?: Oho. Kaksi vahvaa osaajaa saman tarinan kimpussa ja jälki on todellakin sen mukaista. Lyhyt, ytimekäs ja yllättävä tarina. Motiivi, seuraus ja toimenpide. Ei sitä paljon mutta tarvitakaan. Hyvä tarina. Ja rumalla viivapiirroksella varustettuna.
- Jorma Napola: Ruuvikierre: Toinen osa tarinaa. Ensimmäinen osa julkaistiin Lue-lehdessä, josta minulla ei ole mitään havaintoa. Kirjanakin tämä WSOY:n Suuren salapoliisiromaanikilpailun voittaja on julkaistu, mutta toistaiseksi sitä en ole lukenut. Enkä lukenut tätä toista osaakaan. Tulen joku päivä lukemaan koko tarinan. Mutta tällä hetkellä on uskominen vain isääni, joka sanoi, että "hyvä kirja".
Tarinan oheen oli pistetty kirjailijan vakava mustavalkoinen omakuva ja hieno lyijykynäpiirros.
- 020658-015R: Jumalten myöhästyminen: Kukakohan mahtaa kätkeytyä tuon sotun taakse? Toisaalta, ei tämä tarina kaikesta lupailustaan huolimatta kauhean hyvä ollut. Jutun koukkukin tuli jo arvattua hyvissä ajoin ennen loppua. Loppua, joka oli kätketty kahdeksan sivua myöhemmäksi kuin itse pääjuttu. "Sivulle 129" lukee. Kiesus, että osaan vihata moista.
- Tom Fallon: Elät vain kahdesti: Alaotsikkonan "Kaiken maailman juttuja". Ja näin todellakin voisi sanoa. Hyi miten huono.
Suomennos: Suomentaja/suomentajat on kokonaan jätetty nimeämättä. Oiskohan niin, että Lindgrenin Kari suomensi?
Ainoat, mihin kiinnitin huomiota, oli yhdessä novellissa vilahtava turvavyöstä käytetty sana: Suojavyö ja toisessa käytetty lyhenne: p-ystävä. Poikaystävää lienee tarkoitettu. Muuten miellyttävän huomaamatonta suomennosta. Luvattoman paljon tapahtunut latomisvaiheessa virheitä, kuten "videopeliäminusta", ""Kiitos, rouva mies sanoi…", ajatusviivoja puuttui, paikannimi saattoi muuttua kesken tarinan ja poliisin arvonimi oli "superindententti". Hehe. Tuo viimeinen kyllä hymyilytti. Lisäksi jossain vaiheessa joissakin tarinoista oli pudonnut kappaleita tai virkkeitä pois, jotka saivat aikaan lievän surrealistisen vivahteen.
Kansi: Kaunis violetti, ruma magentta ja oranssi Hitchcock. Kerrassaan rujo väriyhdistelmä. Mykistävä, kerrassaan mykistävä. Jos tämän kannen oli tarkoitus ostajia houkuttaa, niin ainakin minulta olisi jäänyt ostamatta. On se niin karmea kansi.
Logon alla minimaalinen teksti "Sekä muita kertomuksia" jolla ilmeisesti viitataan mukana oleviin suomalaisiin kertojiin.
Minä sanon:

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää