Alfred Hitchcock: Arkun kulma (1972)
Kirja: Ennen kuin Ky Mäntän kirjapaino alkoi julkaisemaan Alfred Hitchcockin jännityskertomuksia vuonna 1972, kokeili se markkinoita julkaisemalla parit paksummat pokkarit Hitchcockin novellikokoelmia, joista tämä oli ensimmäinen.
Tämä on suora suomalainen versio Coffin Corner kokoelmasta vuodelta 1968 kantta myöten. Pienellä surffailulla sain selville, että osa tämän kokoelman novelleista on uusintoja Alfred Hitchcock Mystety Magazinestä ja osa ilmeisesti juuri tätä kokoelmaa varten tehtyjä.
Pienenä yxityiskohtana voinee mainita, että tämän kokoelman luin ensi kerran vuonna 1988 lomamatkalla vanhempieni kanssa Ahvenanmaalle. Muistan selkeästi, että luin tätä lautan kannella. Lisäksi muistiini palautui usea novelli kun niitä aloin lukemaan.
Seuraavassa lyhyet kommentit kirjan novelleista:
- Alfred Hitchcock: Johdanto: Nokkela pikku kertomus a'la Hitchcockin tv-shown turinat. Kompakti, nopea ja miellyttävä. Tiivistä kertomaa.
- Richard Hardwick: Kävely vuorella: Miehestä tulee hullu nuoruuden trauman takia. Tiivis tunnelma, mutta se viimeinen koukku jää puuttumaan.
- H. A. De Rosso: Aseiden aika: Kolmiodraamaa metsästyksen ohessa. Tarina laahasi ihan liikaa, että olisi saanut edes puolittain kiinnostumaan siinä esiintyvien ihmisrassukoiden kohtaloista.
Muuten.... tuo H. A. on yhtä kuin Henry Andrew.
- Donald Honig: Viimeinen suursyömäri: Ilmeisesti tämä on se sama Donald joka on kirjoittanut noin miljardi kirjaa baseballista. Kaikenlaista.
Tarinan koukun arvasi jo ennen puoltaväliä, mutta mielikseen tämän silti lukaisi. Surullinen kohtalo kohtasi tarinan ääliötä.
- Talmage Powell: Äkkikuolema: Tätä ennen en ollut yhtään mitään Talmage Powellin tarinaa lukenut. Ja nyt en malta odottaa, että tulisi sopiva hetki lukea lisää Talmagen tekstiä. Tämä novelli oli kerrassaan loistava!
Kerrassaan mitä loistavin who-dunnit-and-why tarina, hienosti ja vauhdikkaasti kirjoitettu, tiivis ja lyhykäisyydessään kuitenkin sellainen, että jäi maku suuhun, että olisi pidemmänkin tarinan lukenut. Mahtavuutta. Ehdottomasti tämän kokoelman paras novelli.
- William Brittain: Joshua: Tämä oli yksi niistä novelleista, jotka olivat jääneet mieleeni siitä ensimmäisestä lukukerrasta. Näin toisen kerran luettuna hieman kypsemmässä iässä, en ollutkaan enää yhtään niin varma, miksi tästä silloin tykkäsin.
Ei tämä huono ollut, olipahan vain tavanomainen.
- Arthur Porges: Pyöreä jälki tomussa: Varsin tavanomainen mitä-vittua-tyylinen salapoliisikertomus. Yksi maailman epäuskottavimmista ratkaisuista. Kai tämä joskus meni läpi.
- John Lutz: Varkaan kunnia: Tämä näyttäisi olevan John Lutzin ensimmäinen julkaistu novelli ja jo siinä mies osoittaa kiinnostuksensa rikollisen mielenliikkeiden kuvaamiseen. Ehkä ongelmana on juuri se, että kyseessä on ensimmäinen novelli, mutta aika raakilemainen tekele on kyseessä. Loppu jäi ainakin minua häiritsemään. Ei kukaan noin juroon kohtaloon noin leppoisasti suhtaudu.
- Richard O. Lewis: Viimeinen luku: Ei kai nyt tämän novellin kuvaamalla tavalla ihan oikeesti voi käydä…. vai voiko? Aika jännä tarina, piti mukavasti epätietoisuudessa loppuun asti.
- Mary Linn Roby: Avulias puutarhuri: Toinen niistä novelleista jotka todella kruunasivat tämän novellikokoelman. Kaikessa viattomuudessaan synkeä, todella synkeä tarina, jonka synkkyys avautui hitaasti ja painostavasti. Kaveri joka tykkää vain puuhastella kasvien kanssa, viis siitä, että kasvit ovat myrkyllisiä ja että ihmiset käyttävät niitä…. väärin.
Toimiva tarina.
August Derleth: Amatöörikielitieteilijä: Solar Pons oli Sherlock Holmes rip-off ja tämä tarina oli juuri niin rasittava kuin Sherlock Holmes-tarinat pahimmillaan olivat. Kauheaa jahkaamista ja muka näppärien havaintojen tekemistä. Tylsyyksien tylsyys.
Hal Ellson: Kuollut tammi pimeässä metsässä: EC-kauhu tuli mieleen tätä lukiessa. Ja se ei koskaan ole huono asia. Näppärä pikkuinen tarina, synkähkö.
Frank Sisk: Munaresepti: Ja toinen EC-kauhuinen juttu heti perään. Yhtä pikku näppärä ja ihan yhtä huvittava. Tällä kertaa perheestä paljastui synkeitä, mutta toisaalta, paha sai taas palkkansa.
Toimivaa, toimivaa.
John Arre: Ei mikään tappajatyyppi: Ilmeisesti John Arren ainoa suomennettu novelli. Toisaalta, novellin nimikin on jo vinkki: Ei tämä mitään killer-kamaa ollut. Tylsä pökäle, mutta tulipa kahlattua läpi.
Richard Deming: Verisukulainen: Tasavahvaksi kuvatun kirjailijan novelli ja ensimmäinen minun koskaan lukemani Deming. Jos kaikki miehen teokset ovat tätä luokkaa, en odota seuraavaa lukukertaa. Tylsää ja väkinäistä.
Suomennos: Nippu suomentajia eikä ole tarkemmin kerrottu, kuka suomensi minkä. Vakuuttavaa tasaista jälkeä.
Osaavaa.
Kansi: Sama kansi kuin alkuperäisessä Coffin Cornerissa lisättynä myyvällä "Uutta Suomessa" sloganilla. Näppärä kuva, nyökkäys yhteen suosikki Hitchcock elokuvaan, Lintuihin.
Tiukka katse joka pakotti taatusti ostamaan tämän silloin joskus.
Minä sanon:

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää