KirjallisuusPäivityksetArviotLinkitYhteydenototKiitos
#ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖ
Kari
Nenonen: Luciferin lapset (Hämärän rajoilla #1 (1983)) Kirja: Kirja joka toi kioskikauhun suomeen. Nenonen, joka on yksi valitettavan vaiettu sankari suomalaisessa kirjallisuudessa. Tutkistelin tuossa netin syövereitä ja ihan yllätyin, kuinka useissa sivustoissa tämä kirja huomioidaan. Ja varsin sekavin tuntein kirjoittajat sielläkin tähän suhtautuvat. Että oliko tämä kirja hyvä? Ensimmäisen kerran näemmä vuonna 1988 tämän lukenut ja tuosta 21 vuoden takaisesta lukukerrasta oli jäänyt hajanaisia mielikuvia mieleen, tunnistin osan tapahtumista. Muistelisin, että tuolloin olin ollut pikkuisen pettynyt tähän kirjaan. Ja niin kävi nytkin. Odotin enemmän, sain vähän. Ihan hyvin Nenonen tämän kirjoitti. Tiiviisti ja sujuvasti ja paikoitellen mukaan sekoitettu puhekielimäisyys toi entistä enemmän sujuvuutta kerrontaan. Ei "hän" vaan "se". Hyvä idea jonka koukun tosin arvasi jo hyvissä ajoin ennen kirjan loppua. Kauhuelementtejä ei pahemmin kuitenkaan osattu hyödyntää ja ne jäivät kautta linjan lähinnä suutareiksi. Ei tämä klassikko ole. Puoli unohdettu kulttiklassikko ehkä. Kansi: Oikein tyylikäs logo, banneri joka jatkuu kirjan selkään asti ja lupaa enemmän kuin antaa. Teoksen nimi valkoisella hyppää hyvin esiin mustasta taustasta. Tyylikäs kauhukuvastoa viljelevä Prieto Murianan maalaus joka joillain tasoilla jopa osuu kirjan sisältöön. Ei yhtään pöllömpi kokonaisuus. Varsinkin kun ottaa huomioon, että koko sarjan ilmestymisen ajan kirjan kansi ja selät toistavat samaa ulkoasua. Tyylikäs viiden kirjan sarja, näyttää hyvältä ja yhtenäiseltä. Kannelle yksi pallo, olkaa hyvä. Minä sanon: Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |