KirjallisuusPäivityksetArviotLinkitYhteydenototKiitos
#ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖ
Kari Nenonen:
Rahtivapaat ruumiit (FBI #1 (1985)) Kirja: Olen näemmä lukenut tämän kirjan vuonna 1988. Mitään mielikuvaa ei tuosta ollut jäänyt. Kari Nenonen on toinen niistä suurista nimettömäksi jääneistä kotimaisista senttareista. Toinen on Seppo Tuisku. Jos näitä kahta pitää vertailla ja parempi valita, minun valintani olisi Nenonen. Ehkä syynä on se, että Nenosen tarinat sijoittuvat ajallisesti lähemmäksi nykypäivää kuin Tuiskun, jolloin samaistun tarinoihin enemmän. Ehkä syynä on se, että Nenonen taitoi suvereenisti lukuisat tyylit länkkäreistä pornon kautta kauhuun. Ehkä syynä on vain se, että Nenonen oli ihan vitun hyvä kirjailija. Mutta kuitenkin, 19. marraskuuta 2006 maailma muuttui jälleen kerran pikkuisen harmillisemmaksi paikaksi kun Kari Nenonen poistui keskuudestamme. Vuonna 1985 Viihdeviikarit sai idean (vai tarjosiko ideoiko asian itse Nenonen, se jää ikuiseksi salaisuudeksi), että heillä pitää olla oma Jerry Cotton. John W. Kottonen tuli hahmon nimeksi ja sarjan nimeksi FBI. Komea oli yritys, menestys jäi vaan ihan liian lyhyeksi. Siinä missä Jerry on aina jotakuinkin huoliteltu ja esimiehensä suosiossa, on Kottonen vastakohta. Siinä missä Jerryssä annetaan ymmärtää, että naisen kanssa tapahtuu jotain, Kottonen on juurta myöten sisällä. Mutta siihen eroavaisuuden loppuvatkin. Muuten meisinki on aikalailla samaa, murhien selvittelyä ja menoa sekä meinikiä. Nenonen kirjoittaa sujuvasti ja vauhdikkaasti, onnistuen pitämään jännityksen sekä juonen kassassa ihan loppuun asti. Ottamatta huomioon sitä, että Kottonen antaa itsestään aika yksinkertaisen kuvan olematta huomioimatta johtolankoja, joista osa oli aika kasvoille lyöviä. Lisämausteena on väärän epäillyn pidättämisestä johtuvien seuraamuksien kuvaileminen. Näissä kovaksi keitetyissä dekkareissa niin harvinaista "human touch"-osio! 20 vuotta lukukertojen välillä eroa ja nyt tykkäsin kuin hullu. Loistavaa viihdettä. Kansi: Ainakin toinen kerta kun tämä kansi koristaa Viihdeviikarien kirjan kantta. Ensimmäinen kerta on Mack Bolanin #2 (1982) kantena. Rajaus on vaan pikkasen tiukempi tässä. Uhkaava tilanne. Ruskeatakkinen on aivan taatusti poliisi joka tuhmalta kaverilta tuolla tavoin yrittää jotain tiukassa olevaa tietoa vääntää esille. Yläkulmassa ilmeisesti kuvassa Kottonen itse latailemassa reikärautaansa. Ruma sininen, 80-lukulaisia textipalkkeja ja tutustumistarjouksesta kertova valtava punainen läiskä. 13,90mk…. se on noin 2,30Neuroa. Sen verranhan näistä nykyäänkin divareissa joutuu maksamaan. Tosin vuonna tarjousale oli vain 2,60mk, mutta oliko 2,60mk silloin paljonkin rahaa? Muistaaksi kannen ja tutustumistarjouksen perusteella tämän tuolloin ostin. Eil myyvä kansi. Minä sanon: Palone Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |