Burl Barer: Pyhimys (Elokuvat (1997))
Kirja: Movie-Tie-In-kirjat ovat aina olleet minulle pieni arvoitus. Niiden pointti jää aina pikkaisen epäselväksi, että miksi moinen pitää tehdä. Nokei, on se selvin syy: rahastus. Mutta pitäisikö niissä jokin taiteellinen arvokin olla? Onko niissä minkäänlaista kunnianhimoa vai tuoko se vain leivän päälle rasvaa? Pitäisikö niiden syventää itse elokuvaa jotenkin? Pitäisikö niiden nostaa elokuva uuteen ulottuvuuteen?
Samat kysymykset pullahtelevat kuin finnit esiin tässäkin tapauksessa. Varsinkin kun itse Pyhimys leffana oli tylsä ja typerä.
Kirjana tämä Burlin kirjoittama teos oli ihan pätevä, ei kuitenkaan yhtä huvittava ja miellyttävä kuin alkuperäiset Pyhimys-kirjat, mutta (sen minkä leffasta muistan) niin ihan uskollinen leffalle.
Vauhdikkaasti totettettu, mutta uskoisin, että jos viikon päästä pitää jotain tästä kirjasta siteerata, niin kokolailla unholaan se on jo painunut.
Ihan pätevä, kerran luettava pläjäys.
Suomennos: Renne Nikupaavola, mies joka osaa suomentaa kaiken omalla, liki runollisella suomellaan, on tehnyt mitä loistavinta työtä tässäkin. Toivottavasti mies saa vielä elinaikaan jonkin ison tunnustuksen pitkästä ja ansiokkaasta urastaan.
Kansi: Leffajuliste johon erittäin paljon minua miellyttävän pikantin lisän antaa tumman siniselle pohjalle mustalla toteutetut aavemaiset itse leffasta napatut tilannekuvat. Aivan taatusti kansi joka kiinnittää leffan nähneet ja saa ne harvat jotka siitä pitivät ostamaan kirjan.
Val Kilmer ei kyllä enää koskaan kykene olemaan minulle kukaan muu Jim Morrison, jonka roolissa hän onnistui kerrassaan uskomattoman hyvin.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää