Ari Paulow: Luoteja kaikilla mausteilla (Jerry Cotton special #1/2001)
Kirja: Tämä oli Jerry Cottonin 40-vuotisjuhlanumero. Pakko myöntää, että varsin onnistunut juhlanumero tämä olikin.
Cotton on Paulowilla hyvin hallussa, tarina on vauhdikas, ei kylläkään mahdottoman yllätyksellinen (mutta toisaalta, ei sellaista kauheasti Cottoneilta odotakaan) ja mukavasti tyhjänpäiväistä, välillä joka hauskaa leukojen länkytystä on mukana. Ihan kuin silloin joskus, Cottonin kulta-aikana. Parempi tämä oli kuin ensimmäinen Musiikki-Mainoksen julkaisema Timo Surkan Cotton.
Nyttemin Paulow on päässyt ns. oikeiden kirjailijoiden pirtaan, Like kun on julkaisut jo neljä kirjaa mieheltä. Tämän Cottonin perusteella on likimain pakko saada käsiin joku niistä. Oli tämä sen verran hyvä.
Merkintöjen mukaan luin tämän heti tämän ilmestyttyä vuonna -01, mutta ei mitenkään niin yllättäen, ei minulla ollut tästäkään enää mitään mielikuvaa. Mukana oli kuitenkin koko sarjan tähtikaarti ja oli mukaan tuotu uusikin hahmo, tekniikkanörtti Archie Yacola. Ei edes tekniikka pääse karkuun Cottonia, aina miehen seikkailuissa on ollut uusin tekniikka hallussa. Ja jos olisin FBIn henkilöstöosastolla töissä, olisin huolissani arkistossa työskentelevästä Nevillestä. Miehellä tuntuu olevan vakavamman luokan alkoholiongelma. "Torstaipullo" ja mies tyhjentää sitä työaikana. Kaikenlaista.
Eritoten lämmitti mieltä, että edes pientä jatkumoa tarinoiden kesken on havaittavissa. Jerry Cottonissa #1/2000 Timo Surkka räjäytti Jerryn klassisen punaisen Jaguaarin ja asetti sankarin kumijalaksi Jaguar XKR Coupen. Samaa autoa Jerry myös tässä numerossa ajaa.
Kirjan lopusta löytyy jälleen Manhattanin kartta, josta tosin en tämän teoksen tapahtumapaikkoja löytänyt. Erittäin kiinnostavana ja hyvänä lisänä on mukana myös Ari Paulowin kirjoittama 40-vuotishistoriikki Cottonista Suomessa, jossa annetaan hyvin kiitos sinne, minne kiitos kuuluu eli Antti Aallolle ja Seppo Tuiskulle sekä kaikille Suomessa Cottonia kirjoittaneille. Mukana on myös oma lyhyt luku siitä, kuinka paljon Cottonista on tehty yliopistotasoista tutkimusta.
Mutta: Kerrassaan hyvä ja vauhdikas Cottonen, joka ei tuo oikeastaan mitään uutta mihinkään, mutta on kerrassaan mukavaa kesälomaluettavaa.
Kansi: Vaikka värit olivat hiipineet Cottonien kansiin jo 80-luvulla, olen sen verran puritanisti, että pidän värejä Cottonien kansissa pikkaisen pyhäinhäväistyksenä. Aina ennen ollut mustavalkoisia kuvia kansissa.
Tähän kanteen on yhdistely useampaa valokuvaa ja saatu aikaan melkein hyvä kokonaisuus, jonka ainoastaan rikkoo tuo pieni mustavalkoinen kuva, joka ei oikeastaan mitenkään liity mihinkään. Eikä tuo nahkatakkipoika mitenkään vastaa kuvaani Jerry Cottonista. Toisaalta, en myöskään voi olla varma, että onko se tarkoituskaan, vaan onko kyseessä yksi teoksessa esiintyvistä Venäläisistä? Perinnetietoinen, mutta ei perinteinen.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää