Peter Cheyney: Naiset eivät häikäile (Peter Cheyney #1 (1963))
Kirja: Tämä on varhaisin minulta tällä hetkellä löytyvä Lemmy Caution kirja ja se on Lemmy Caution kirjoista toisena julkaistu. En ole asiaa sen tarkemmin tutkinut, mutta ensimmäisen kerran Peter Cheyneytä julkaistiin Suomessa jo vuonna 1947 joten en yhtään epäile, etteikö myös ensimmäistä Lemmy Caution kirjaa olisi julkaistu. Tai sitten ei. Kuten sanoin, en ole asiaa sen tarkemmin tutkinut. Ehkä siinä varhaisemmassa kirjassa kuvataan ne muutamat tapahtumat, joihin tässä kirjassa viitataan. Mutta kuitenkin, tämäkin Cheyneyn nimikkosarjan avannut kirja on toinen painos alunperin tuosta juuri vuonna 1947 Lehtiyhtymän julkaisemasta kirjasta.
Brittiläinen Cheyney kirjoitti kovemmaksi keitettyjä jenkkidekkareita kuin itse jenkkiläiset kovaksi keitettyjen dekkareiden kirjoittajat ja Lemmy Caution lienee näistä tunnetuin. Ensimmäinen Lemmy julkaistiin jo vuonna 1936 joten pidän vallan todennäköisenä, että FBI-mies Lemmy oli isona vaikuttajana vuonna 1954 aloittaneelle Jerry Cottonille. Tämäkin teos oli välillä kuin olisi Jerry Cottonia lukenut, sama jutusteleva juonen kuljetus tyyli tässä, "No, näin se laulu kuului" ja "Siinähän on rytmiä ja - no niin - tiedättehän itsekin, mitä.". Ihan mukava tuota oli lukea lentokoneessa.
Tässä kirjassa eivät naiset tosiaankaan häikäile ja Lemmy syöksyy muutaman vuorokauden kuluessa kovalla vauhdilla paikasta toiseen, löytää ruumiita, tekee ruumiita, penkoo johtolankoja, mättää kanssaihmisiä päin näköä ja kittaa viskiä enemmän kuin omiksi tarpeiksi eli on oikea tosimiesFBIdekkari. Ja lopussa kertoo ratkaisun rikokseen kuten Agatha Christie parhaimmillaan, keräämällä kaikki asiaan jotenkin osallistuvat samaan tilaan ja kertoo, mitä ja miksi niin tapahtui. Ilmeisesti se oli sitten Cheyneyn peri-Englantilais-hetki.
Ei tämä todellakaan mikään mestariteos ollut, mutta kyllä tämän luki, vaikka useammankin kerran teki mieli jättää kesken, mutta loppuun asti väänsin. Yksi hymynaama olisi ollut muuten, mutta kirjan lopusta löytyvä mini-biografia Peter Cheyneystä kuvalla varustettuna antoi toisen hymynaaman. Moisia mini-biografioita ei ole koskaan liikaa.
Tämä kappale kirjaa on varustettu kirjoituksella: "Raimo Virpimaa, 24/10 -65, Kouvola". Missäköhän Raimo on nykyään ja mitähän hän piti tästä kirjasta?
Kansi: Viehättävä, ilmeisesti ranskalainen neitonen pyssyn kanssa, ilmiselvänä viitteenä siihen, että naiset eivät todellakaan häikäile ja valokuvassa Eddie Constantine komea hattu päässään, ilmeisesti napattuna jostain miehen Lemmy Caution roolista. Mutta kokonaisuutena: liian iso pää, liian pieni tyttö. Toisaalta, eipä tuo olisi isompana tuohon mahtunutkaan. Kannessa oli päällä tuo maanmainio ohuempaakin ohut muovikelmu, joka löytyy aika useista tämän aikakauden pokkareista. Mikä lie lakkaus. Selästä tuo oli alkanut rispaantumaan ja kun nykäisi, irtosi tuo kelmu jotakuinkin yhtenä palana kansista. Mäheetä!
Suomennos: Matti Hossa suomensi uransa aikana noin sata miljoonaa kirjaa ja ihan hyvällä syyllä pitkän uran mies teki. Sujuvaa ja vaivatonta tätä oli lukea. Mitä nyt muutamat vaatetermit olisi ehkä voinut suomentaa: Smoking ja tuxedo.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää