Phillip Margolin: Palava mies (Book Studio (1998))
Kirja: Ilmeisesti sitten pidänkin oikeussalidraamoista. Tämä oli jo toinen sellainen aika lyhyen ajan sisään, joka oli päätynyt luettavaksi. Ja tästäkin pidin. Sen kyllä tiesin, että pidän kasvutarinoista, missä mulkusta kuoriutuu hyvä ihminen. Se tässäkin kirjassa oli mielenkiintoisinta, kuinka rikas, etuoikeutettu mulkku löytää hyvän. Tuotti lämpimän tunteen.
Näemmä tämä ei myöskään ollut ensimmäinen lukemani Margolin, mutta edellisen lukemisesta on viitisen vuotta, joten ei siitä enää paljoa muistikuvia ole, mutta näemmä siitäkin pidin yhtä paljon kuin tästä.
Hyvää ja sujuvaa juonen eteenpäin viemistä, nokkelia käänteitä murhatutkimuksessa ja suhteellisen vähän sitä jenkkien rakastamaa oikeussalihölmöilyä, jossa yritetään löytää totuus ja syyllisyys isoilla puheilla ja näyttävillä kuulusteluilla.
Mutta oikein sujuvaa viihdettä ja innolla lukemaani tarinaa.
Suomennos: Pentti Koskelasta on tullut yksi suosikki-suorittajistani. Hyvää ja ilmeikästä suomennosta (”Kyrväkäs” jäi tästä sanana mieleen) mies tuottaa ja aina kun hänen nimensä lukee nimiösivulla, tiedän, että hyvää tiedossa.
Sankari.
Kansi: Marko Tiainen maalasi liekit ja ne pistettiin kanteen. Liittyy kyllä kirjan nimeen ja yhteen hahmoon kirjassa, mutta silti hyvin mitäänsanomaton suoritus tuo kansi on, varsinkaan kun liekitkään eivät kovinkaan aidon näköisiä ole.
Yksi pallo pois huonon kannen takia.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää