Clifford Irving: Oikeudenkäynti (Book Studio (1991))
Kirja: En ole ollenkaan oikeussalidraamojen ystävä enkä myöskään oikein jaksa edes yrittää ymmärtää jenkkien oikeuskäytännön dramaattisuutta saatika monimutkaisuutta. Olen jonkun John Grishamin lukenut ja L. A. Law’ta katsonut (mutta sitäkin lähinnä nuoren Susan Deyn takia) ja siinä alan tuntemukseni on.
Mutta tämä kirja vei mennessään ihan totaalisesti.
Sujuvasti kirjoitettua, asiantuntevaa, mutta ei liian kuivakkaasti oikeuden käynnin kiemuroihin tarttuvaa, unohtamatta jännittävyyttä, jonka kiinnostavien henkilöhahmojen seuraaminen ja kohtaloista välittäminen tuotti. Hienosti Irving oli saanut mukaan myös parisuhdedraamaa, joka sekin vain toimi hyvin tässä teoksessa.
Oikein hyvä kirja lukea.
Ilmeisesti sivumäärää laskeakseen ja painokuluissa säästääkseen kirjassa oli lukujen väliset vaihtelut merkitsemättä muuta kuin ippasen isommalla kappalejaolla. Se teki tarinasta vähän poukkoileva, mutta edes tuo ei tällä kertaa ärsyttänyt, koska kirja oli hyvä.
Suomennos: Väittisin, että oikeussalisanastolle olisi löytynyt suomenkieliset vastineet eikä vain tässä käytettyjä ilmeisesti latinan kielisiä ilmaisuja. Mutta muuten hyvä ilmeetön 90-luvun käännös.
Kansi: Ihan kiva, että Antero sai valokuviaan laajaan näkyvyyteen näiden kirjojen kannessa ja onhan tuo dramaattinen kuva, mutta ei tuo nyt mitenkään sovi tähän kirjaan. Jossain päin Suomea varmasti tuo (veikkaan, että) puukirkko on, mutta tämän oikeussalidraaman kantena se ei vain toimi. Ei mitenkään. Yksi ilo-pallo pakko ottaa pois pelkästään tuon kannen takia.
Minä sanon:

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää