PäivityksetArviotLinkitYhteydenototKiitos#
ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖKirjallisuusPäivityksetArviotLinkitYhteydenototKiitos
#ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÄÖ
|
|
| Anthony Parsons: Kuutamotanssijatar (Sexton Blake-sarja #3/1958) Kirja: Ei tästä ylenmäärin mitään kauhean kehuvaa sanottavaa ole. Yksinkertainen juoni, johon kyllä yritettiin saada salaperäisyyttä ja arvoituksia, mutta koska ei oikein jaksanut kiinnostaa, niin jäi vaisuksi yrittämiseksi. Mielenkiintoisinta oli ajankuva 50-luvulta, kuinka silloin matkustettiin lentämällä neljä päivää Lontoosta Bagaloreen ja vastaavat asiat. Ennen ei ollut niin kiire. Suurin huvitus löytyi siitä, miten 50-luvulla oli asenteellista. Miten suhteuduttiin vähänkään erilaisiin ihmisiin ja kuinka parempia ovat he, jotka eivät ole erilaisia. Myös suhtautuminen naisiin oli jokseensakin erilaista kuin se, mihin on tottunut. En kuitenkaan huuda falsetissa ”cancel” vaan hyväskyn tämänkin asian ajankuvana. Edelleen tämä on köyhän miehen Sherlock Holmes, kiinnostava aina lukea, harvemmin innostava. Tällä kertaa kyllä myös huolestuttava, sillä vajaan sadan sivun kirjasessa itse päähenkilö astui mukaan vasta sivulla 30. Huolestutti, että onko jotain nyt unohtunut kirjoittaa mukaan. Suomennos: Ihan hyvää työtä Näreksen Pena teki. Vanhahtavaa, mutta ei niin vanhahtavaa kuin tällä saralla pahimmillaan on. Kansi: Näissä suomennoksissa on likimain aina käyetty aluperäistä kantta, jonka joku on vain uusiksi maalannut. Niin tässäkin, Eric Parkerin maalaaman kannen joku maalannut mallista uusiksi. On siinä tanssija ja murhattu nainen. Taitaa olla tuon murhatun naisen haamu, sillä koskaan ei itse kirjassa tanssittu murhatun naisen huoneessa. Ja mikä ettei, hyvin nuo mukaelmat toimivat varsinkin kun tekijänä on Hauhion kaltainen tekijämies. Hieno maalaus, pelkästään tuolle kannelle yksi pallo tulee antaa. Minä sanon:   Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun! Pistetaulukko: |
