Jean Bruce: Rajattomin oikeuksin (Agentti OSS 117 #2 (1966))
Kirja: Veikkaan, että on jokin syy ja logiikka siihen, miksi tätä sarjaa julkaistiin niin hakuammuntana sieltä täältä alkuperäistä julkaisu järjestystä.
Toisaalta, en usko, että se olisi vaikuttanut mitenkään siihen, että nämä tuntuvat jokainen olevan enemmän tai vähemmän huono ja tylsä. Tässä kyllä oli kiinnostava idea ja oikeasti kiinnostuin, mitä mahtoikaan piillä magnetofonikeloilla (joiden aitous ja oikeellisuus tarkastettiin magneettisuusmittarilla), mutta ei tuokaan arvoitus ihan jaksanut kovinkaan pitkälle kantaa. Kuten edellisetkin lukemani Agentti OSS 117t, tämäkin pitkästytti laahauksellaan ja jankkauksellaan.
Epäilyksen siemen kuitenkin on, että suurin osa tästä tylsyydestä putoaa suomentaja R. Alhankon sormille. Hän ei tuntunut oikein osaavan ranskaa kun tämän kimppuun astui.
Suomennos: Paljon, niin paljon omituisuuksia näitten kansien väliin olikin. R. Alhanko saanut mahtumaan. Osan kyllä olen valmis pistämään latomisvirheiden piikkiin, mutta en ihan kaikkea. Mitä ikinä on ” klorofylli-purukumi”?
Kansi: Siinä sitä on tyttö joutunut hattu miest’ä kiusatessaan pinteeseen kerrassaan. Onneksi itse Agentti OSS 117 seisoo kravatissaan ja tumput suorina seuraamassa tilannetta. Ilmeisesti neito sitten on ansainnut kohtalonsa.
Rafael Cortiella oli taitava maalari ja teki lukuisia maalauksia joita käytettiin vaikka kuinka monen kirjan kantena. Aika helppo on kaverin tyyli tunnistaa ja arvata, että ”tuo on Cortiella”, mutta kiitettävän usein Suomessakin käytettyihin kansiin oli jätetty signeeraus näkyviin. Pelkästään tuo kansi pelasti koko mustalta palloriviltä tämän kirjan.
Hieno kansi, pidän.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää